Anna Ystävämme



Anna Shirley, Vihervaaran Anna, Anna ystävämme… Kukapa meistä romantikoista ei olisi lukenut noita L. M. Montgomeryn (1874-1942) ajattomia tyttökirjaklassikoita! Nostalgian aallot oikein lävistivät selkäpiini, kun palasin Vihervaaraan vuosien jälkeen, tällä kertaa elokuvan muodossa eräänä sairastelupäivänä. Vanhempani olivat hankkineet jostain Anna Ystävämme –dvd:n ja aivan pakkohan se oli lainata heiltä.
            Kevin Sullivanin ohjaama Anna Ystävämme-elokuva/minisarja pohjautuu siis kanadalaisen Montgomeryn kirjasarjaan, jonka päähenkilö on Prinssi Edvardin saarelle adoptoitu orpotyttö Anna Shirley. Punapäinen Anna rakastaa kirjallisuutta ja on hyvin temperamenttinen ja itsepäinen, mutta pehmenee vanhemmiten. Sekä kirjoissa että elokuvassa parasta on kuitenkin idyllisyys ja miljöö. Hankaluudet ovat verrattaen pieniä ja Prinssi Edvardin saarelaiset tuntuvat elävän Herran kukkarossa. Kaikki on ihailtavan kaunista ja viatonta. Kirjoissa kyllä vilahtelee myös karumpia teemoja kuten orpous, ilkeily, juoruilu, katkeruus, sairaudet ja kuolema, loppupäässä myös ensimmäinen maailmansota, mutta Annan ehtymätön mielikuvitus saa silti kaiken näyttämään kauniilta! Pahat asiat eivät ole pääosassa, joten niitä tuskin huomaa. Näkökulma on myönteinen ja Annan rakkaus- ja luomistuskat ehkä suurimpia murheita, nekin enimmäkseen johtuvat vain Annan syvästi tuntevasta luonteesta. Anna-kirjat ovat viimeisiä osia lukuunottamatta aikalaisromaaneita 1900-luvun alkupuolelta. Ne ovat siten myös mainiota ajankuvaa.



Kun olin katsonut Anna-elokuvan, jonka olin nähnyt joskus nuorempana tv:stäkin, teki mieli selailla myös kirjoja. Ne ovat yksiä harvoista nuortenkirjoista, joita minulla on kirjahyllyssäni edelleen (neljä ensimmäistä osaa kahdeksasta.) Olen saanut niitä nuoruusvuosina lahjaksi ja säilytän ne iloiten vaikken olekaan vuosiin lukenut niitä läpi. Vihervaaran Anna on vaan sellainen tietynlainen must-juttu kaltaiselleni kirjoittajalle. Ehkä palaan kirjoihin tarkemmin sitten kun omat tyttäreni ovat lukuiässä. Toivottavasti Anna-kirjat kiinnostavat vielä monia sukupolvia. Satavuotiainakin ne tuntuvat kuitenkin ajattomammilta kuin vaikkapa monet 1990-luvun nuortenkirjat. Luin itse Anna-kirjoja eniten varmaan yläasteen aikana ja Anna olikin minulle mainio esikuva määrätietoisesta haaveilijasta, jolla oli kirjallisia unelmia – ja joka lopulta sai elämänsä rakkauden. Annaan on helppo samastua. Lempparini Anna-kirjoista olikin Annan unelmavuodet, kai juuri siksi, että vihdoin Anna ja Gilbert…
            Aikuisen näkökulmasta Anna-kirjat tuntuivat nyt jopa hieman pitkäveteisiltä vaikka nuorena rakastin niitä. Ehkä siksi, että kouluikäisen Annan murheetkin ovat aika pieniä. Olen kai selvästi yli kohderyhmän keski-iän. Viimeisiä osia en edes tullut koskaan lukeneeksi kunnolla, koska Anna jäi niissä jo sivurooliin, sääli sinänsä. Anna kuitenkin oli juuri se henkilö, jonka takia noita kirjoja niin rakastin. Niinpä minulle Anna-kirjat ovat nimenomaan ne neljä ensimmäistä. Eli Annan nuoruusvuodet, Anna ystävämme, Annan unelmavuodet ja Anna opettajana. 



Vaikka kirjat tuntuivatkin nyt hieman koukeroisilta (muistoissani ne ovat silti täydellisiä), kuitenkin elokuva oli minusta nyt aikuisenakin edelleen aivan ihana! Musiikki ja maisemat ovat niin kauniita ja näyttelijät sopivat rooleihinsa täydellisesti, Megan Follows Annana ja Richard Farnsworth Gilbert Blythenä. Myös Marilla ja Matthew ovat aivan omia itsejään elokuvassa. Mutkia oli vedetty elokuvaa varten sopivasti suoraksi. Oli kiinnostavaa havaita, että nyt nuori Anna vaikutti elokuvassa jopa raivostuttavan itsepäiseltä, ylpeältä ja oikukkaalta varsinkin Gilbertiä kohtaan, kun nuorempana pidin Annan käytöstä ihan oikeutettuna, jopa ihailin sitä. Onneksi vanhemmiten Annankin mielipiteet kypsyvät hieman joustavammiksi ja pehmeämmiksi, ehkä samoin on käynyt lukijallekin.



Haluaisin kovasti nähdä myös dvd-sarjan myöhemmät osat, Anna Ystävämme –jatko-osa ja Anna Ystävämme –tarina jatkuu, mutta niitä ei tunnu löytyvän oikein mistään, ei edes kirjastosta. Joka tapauksessa Anna Ystävämme on valloittavan ihana elokuva pienestä orpotytöstä, josta kasvaa älykäs romantikko ja kynäniekka, unelmia ja rakkautta unohtamatta.
”Gilbert veti Annan lujasti itseään vasten ja suuteli häntä. Sitten he lähtivät hämärissä kulkemaan kotiin päin. Vieretysten kuin morsiuspari he vaelsivat mutkittelevaa polkua, jota reunustivat maailman kauneimmat kukat, ja samosivat yli niittyjen, joiden yllä puhalsi toivon ja muistojen lauha tuuli.”
(katkelma L. M. Montgomeryn kirjasta Annan unelmavuodet)

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s