Kävi kymmenen pientä neekeripoikaa yhdessä pöytähän,vaan yksi kun ruokaan tukehtui, on jäljellä yhdeksän.–Vietti yhdeksän pientä neekeripoikaa illan niin rattoisan,vaan aamun tullen avaa vain silmänsä kahdeksan.–Lähti kahdeksan pientä neekeripoikaa onneaan etsimään,yksi kun sille tielle jäi, joukko väheni seitsemään.–Ja seitsemän pientä neekeripoikaa sytykkeitä vuoli,nyt kuusi on enää jäljellä, kun yksi heistä kuoli–Sai kuusi pientä neekeripoikaa palloksi pesän harmaan,vaan yhtä pisti mettinen, jäi jäljelle viisi varmaan.–Kun viisi pientä neekeripoikaa oikeutta halaa,niin yksi silloin tuomittiin, vain neljä heistä palaa.–On neljä pientä neekeripoikaa merelle lähtenyt,syö yhden ankka punainen, on heitä kolme nyt.–Käy kolme pientä neekeripoikaa nyt eläintarhan tietä,kun yhden karhu kahmaisee, on yksi enää heitä.–On kaksi pientä neekeripoikaa rannalla vieretyksin,kun toisen kuumuus korventaa, on toinen ypöyksin.–Vaan yksi pieni neekeripoika ei kestänyt yksinään,hän meni, hirtti itsensä, ei jäljellä yhtäkään.
Month: October 2016
Yksi helppo elämä, kiitos…
Käytännön juttuja
Uuden kuun ja Vihervaaran tytöt
Ei saa surettaa / leikittäiskö prinsessaaja ikuisiksi ystäviksi tultais / niin kuin Anna ja DianaEi saa surettaa / mennään puistoon keinumaanMaailma muuttuu kauniimmaksi niin / kun se on meidänMaija Vilkkumaa
Anna on kuin rakas lapsuuden ystävä, jota en olemoneen vuoteen tavannut. En yhtään hämmästyisi,jos hän jonakin päivänä soittaisi ovikelloa jatulisi luokseni juomaan teetä. Meillä olisi niinpaljon puhuttavaa.Elina Lehtinen
Anna aiheutti senkin, ettei hänenjälkeensä oikein kukaan tuntunut enää miltään.Jätin monet tyttökirjat kesken sankarittarien osoittauduttuatylsiksi, teennäisiksi ja persoonattomiksi.Iida Kalakoski
Kauhistuin: kaikki se, mikä minussa on ollut olevinaanpersoonallista, omaperäistä ja erikoista, onkin Annaa.Huomaamattani olin rakentanut itsestäni Annan!Minna Rytisalo
Paitasi on pujahtanut ylleni ja muita runoja presidentin rouvalta
“Minä olen nuori nainen, havunneulanen maailmassa
minä ja luoto, me ahavoidumme sateessa,
tuulen jokaisessa rynnistyksessä luovutamme jotain ja silti;
jokin huojuu, huojuu muttei irtoa,
milloinkaan ei vastaa
vaeltavan veden kutsuun – “
Jenni Haukio, Sinä kuulet sen soiton, 1999
“Anna minulle
yksi hiljaisuuksistasi
lapsen kehto
kumpuamisestaan väsynyt meri.
Anna minulle hiljaisuus
lähinnä itseäsi
siihen
annan minä sanat”
Jenni Haukio, Paitasi on pujahtanut ylleni, 1999
Rannalla
Poutapäivä
Nuo ihanat pilvet
lipuvat taivaan paksuna mattona
päämme ylitse
kun vietämme päivän
parasta hetkeä
Kahvimuki ja yhteinen munkki
Rakkaani, ystäväni
Nuotion loimussa
kitaralla sointu muutama
Tähdet järven pinnassa
lokakuisen illan tunnelma
Käsi etsii kaverin
yön lämpimässä loimussa
Aamun auer aukeaa
ennen kuin sanat katoaa
Tumma vesi alla laiturin
korpit ympyrässä rannalla
Työnnetään vene vesille
lokakuisen aamun viileyteen
Kirkkomaalla
“Kysytkö palvelushintaa, kysytkö kuinka kannattaa
Nousetko vastarintaan, jos et ajassa arvoa saa
Riittääkö että saat olla Jumalan vainiolla
Riittääkö että saat olla Jumalan vainiolla”
Hilja Aaltonen
“Mitähän puuhaavat taivaassa nyt / suru ja synti on hellittänyt
Rauha vain virtaa, niin sanotaan / mitähän puuhavatkaan
On köyhät, hiljaiset, ryöväritkin / ja kaikista viimeiset vihdoinkin in
Kyyneleet poskille kun kuivuvat / mitähän puuhailevat”
Charles Albert Tindley, suom. Heimo Hatakka