Tähtipölyä

      “Tyttö ja poika suutelee
      Puiston penkillä elämä aukee
      Tytön hiuksilla on 
      tähtipölyä

      Kulkuri muovikasseineen kulkee
      heidän ohitseen
      On takin hartioilla
      tähtipölyä”

Viime perjantai. Auto pakattuna, lasit raapattuina. Aurinko ja pakkasen puraisut poskilla. Mikäs tässä Ouluun ajellessa. Ensimmäisessä liikennevaloristeyksessä pieni suma. Pakettiauto keskellä kaistaa, kuski sen kun kävelee tiellä. Miksei ne mee, vaikka on vihreät? Suojatien alussa makaa liikkumaton mies, vieressä kaatunut pyörä. Hätääntyneitä autonkuljettajia ja hätänumeroonsoittajia. Nuori nainen ja paniikinsekaiset kasvot. Kädet tärisevät, kun hätäkeskus antaa odottaa. Ei kypärää. Tajuttoman vartalon nytkähdys. Kylmä ja kalmankova asvaltti, pipoton pää.


      “Hiekkalaatikon reunalla 
      isä katsoo pientä lastaan
      Lapsen ämpärissä
      tähtipölyä

      Nuori mies tuli huoneeseen
      ei tahtois olla yksikseen
      On hotellin lasipöydällä
      tähtipölyä”

Nelostie ja ensiliukkaat. Tässä mutkassa se rekka sitten lähti heittelehtimään ja bussi tuli vastaan väärään aikaan. Sillon kun oli Konginkangas. Tie on siitä tyhjä, vuosia jo. Jonkun matkan päässä vilkkuu valoja, mitä ne siellä nyt säätää. Pelastuslaitoksen miehet vetämässä oransseja tarranauhoja kyljelleen kaatuneen perävaunurekan ympärille. Mammutti ojassa. Milloinkohan, eilenköhän, selvisiköhän?


     “Mummo pyyhkii hihallaan
     kuvaa nuoren sotilaan
     Jäi vuosikymmenistä
     tähtipölyä

     Kirkko ja kesälauantai
     Kaksi sormuksensa sai
     Riisiin sekoittuu
     tähtipölyä” 

Hämärtää, melkein perillä. Zeppelinin kohdalla vessatauko Shellillä. Iltapäivän ruuhka ja ambulanssien pimeyttä halkovat valot. Neljäntienristeyksessä peräänajo. Porukka seisoo ja selvittelee.


     “Nainen kulkee yksinään
     kantaa miestä sylissään
     on uurnan kannen alla
     tähtipölyä

     Äiti ottaa rinnoilleen
     lapsen vastasyntyneen
     Silmissään on vielä
     tähtipölyä”

Keskustaa kohti. Pitäis olla hotellilla kuudelta. Moottoritie matelee, miksei se vedä? Google Maps heittää alueen punaiseksi. Ohituskaistalta pujahdetaan ryömittävään jonoon. Jossain kaukana edessä siniset ja punaiset ja valkoiset ja keltaiset valot vilkuttavat niinkuin olis tivoli saapunut keskelle motaria. Poliisit, ensihoitajat, palomiehet haravoivat liivit päällä pientareita. Kaistojen välissä rusinaksi pyörinyt kaara, jonka katto tönöttää irrallaan vieressä.  


     “Hetken elämää
     kaikki kellot soittaa

     Hetken elämää
     kaikki kunnioittaa”

Turvallisesti taas kotona. Suunnitelmat ens viikolle, pitäis kaikenlaista. Yhden matkan monta hetkeä, joutua todistamaan, kuinka lyhyt voi olla silta ajasta ikuisuuteen. Minne mennä, jos se tapahtuu juuri sillä hetkellä, kun se ei kuulunut suunnitelmiin. Rakkaus ja pelko. Riemun yhtäkkinen vaihtuminen hiljaisuudeksi ja takaisin. Luottamus valmiisiin askeleisiin. Turva. Tieto. Varmuus. Huojennus. “Pidä minusta kiinni, kunnes kasvosi nään.” Elämä iloineen ja suruineen: tähtipölyä. Kävellään niin kauan kuin se jää vaan kantaa. Kaikki kaunis ja hyvä ja nautittava, samaa todellisuutta kuin kurvissa kaatuneen miehen kylmä pää.    



Kaikki kursivoidut lainaukset Samuli Edelmannin laulamasta Tähtipölyä-kipaleesta, sanat Timo Kiiskinen.


Suojelusenkeileitä teillesi!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s