Lastenkirjat: Pieni prinsessasatu ja Pieni prinssisatu

Sanna Pelliccionin kuvitukset tulivat meille tutuksi alunperin Onni-kirjoista, jotka ovat olleet molempien lasten uudelleen ja uudelleen luettavia suosikkeja tietyssä vaiheessa. Pidän itsekin valtavasti Pelliccionin persoonallisesta tyylistä, jonka tunnistaa helposti. Pelliccioni on kuvittanut myös Katri Tapolan sanailemat Tammenterho-kirjat Pieni prinsessasatu (2011) ja Pieni prinssisatu (2012). Tammenterho-kirjat on suomalainen, uudehko lastenkirjasarja, ja miellän sen moderniksi, kotimaiseksi versioksi Tammen kultaisista. 

Pieni prinsessasatu ja Pieni prinssisatu ovat söpöjä kirjoja. Ne kertovat tavallisista lapsista, Kaisasta ja Paulista, joiden mielikuvituksen avulla kerrostalokodista tulee kuninkaanlinna, ulko-oven turvakoodista linnan porttivahti ja ankkakeinu muuttuu autoksi, jolla mennään poliisia pakoon. Suloinen sukellus lapsen huolettomaan maailmaan, jossa kaikki on mahdollista mielikuvituksen avulla. Pieni prinsessasatu perustuu 7-vuotiaan Emma Väänäsen tarinaan. Pelliccionin käyttämä kollaasitekniikka sopii kuvitukseen hyvin. 

   – Se on linnan paras ruusu, Kaisa sanoi. – Sinä saat sen.
   Prinssi ilahtui ruususta.
   – Saat myös prinsessan ja puoli valtakuntaa jos vain tahdot, Kaisa jatkoi.
   – Tahdon minä, Pauli sanoi. – Mitä sen eteen pitää tehdä?
   Kaisa mietti hetken.
   – Pitää sanoa tahdon ja sillä sipuli.
   – Tahdon, Pauli sanoi.
   – Tahdon, Kaisakin sanoi.
   – Ja sillä sipuli, he sanoivat yhteen ääneen.

Keikkaterveiset Oulusta

Terkkuja Oulusta! Pääsin ex tempore mukaan Kimmon keikkareissulle, kun appivanhemmat tarjoutuivat ottamaan jälkikasvun yökylään, niin pystyin spontaanisti lähtemään. Oli kyllä tosi kiva reissu, vähän kuin pieni miniloma samalla, kun ajelimme Ouluun jo edelliseksi illaksi. Itse en ole juurikaan pohjoisemmassa Suomessa käynyt, joten Oulukin oli uusi kaupunki minulle. Oli mukavaa olla taas mukana, ennen lapsia lähdin huvikseni usein keikkareissuille ja paljon sai nähdä ja kokea niillä matkoilla. Kun esikoinen oli vauva, olimme välillä silloinkin mukana, mikä ei aina ollut kovin järkevää, koska vauvat + pitkät automatkat ei ole koskaan ollut toimiva yhtälö meillä. Hassua, että yhtäkkiä tytöt ovatkin jo niin isoja, että pystyivät huoletta olemaan mummolassa ja pääsin odottamatomasti reissuun mukaan. Ei sillä, että Kimmokaan olisi paljon bändin puolesta reissaillut parina viime vuonna, aika ja voimavarat ovat rajoittaneet aika paljon bändeilyä. Aika aikaansa kutakin. Mutta ihan hauskaa, että nyt syksylle on muutama keikka ja oli kiva olla tällä kertaa mukana. Minulla oli helppoa kun ei tarvinnut jännittää tai valmistautua, sai vaan istua katsomossa, kun Kimmo ja laulaja Susanna hoitivat homman. Kiitokset mummolaan lapsukaisten hoidosta!  

                                                        www.gpowered.com 

Kaksi ylintä ja alin kuvista minun, muut Kimmon ottamia.

Pyhäinpäivä

Muista Luojaa nuoruudessasi,
ennen kuin pahat päivät tulevat
ja joutuvat ne vuodet,
jotka eivät sinua miellytä,
ennen kuin auringon valo,
kuu ja tähdet himmenevät
ja sadetta seuraavat yhä uudet pilvet.

Silloin talon vartijat vapisevat,
soturit painuvat kumaraan
ja jauhajanaiset, vähiin käyneet,
ovat jouten.
Ikkunoista kurkistelijat
jäävät pimeään,
kadun kaksoisportit suljetaan,
myllyn ääni heikkenee
ja ohenee linnunlaulun kaltaiseksi
ja laulun kaikki kaiut vaimenevat.

Silloin myös pelätään mäkiä
ja tie on täynnä kauhuja.
Mantelipuu kukkii
ja heinäsirkka ahmii vatsansa täyteen
ja kapriksen nuput puhkeavat,
mutta ihminen menee
iäiseen majaansa
ja valittajat kiertävät kujia.

Muista Luojaasi nuoruudessasi,
ennen kuin hopealanka katkeaa
ja kultamalja särkyy
ennen kuin vesiastia
rikkoutuu lähteellä
ja ammennuspyörä putoaa 
särkyneenä kaivoon.

Tomu palaa maahan,
josta se on tullut.
Henki palaa Jumalan luo,
joka sen on antanut.”


Saarn. 12:1-7

Lastenkirjat: Tuulen vuosi

Hanna Konolan taiteilema Tuulen vuosi (2016) on tosi kaunis, ihan esineenäkin. Ottamani kuva ei tee oikeutta sille, että kirja on painettu tosi laadukkaasti, sivut ovat paksuja eikä mitään rimpuloita ja kannet ovat kauniin pastelliset ja kirjaimet kiiltävät. Tämä näyttää sellaiselta sisustusbloggarin unelmakirjalta lastenhuoneeseen. Varsinkin lastenkirjojen kohdalla ulkoasu vaikuttaa hyvinkin paljon siihen, tekisikö mieli lainata se vai ei. 

Kirjassa on vain vähän tekstiä, mutta ajatus on kiva: se kertoo tuulen vuodesta, mitä tuuli tekee eri kuukausina. Graafiset, pastelli- ja mustasävyiset, muodoilla leikkivät kuvat hivelevät esteetikon silmää. Vähän uudenlainen kuvakirja! Tästä pitivät itseni lisäksi kyllä myös lapset. 🙂 

Blogin ystäväkirja

Uusi sarja alkaa – blogin ystäväkirja, johon haastattelen ihmisiä, joilla on jonkinlainen ystävyyssuhde myös kirjallisuuden kanssa. Ensimmäisenä vuoroon pääsee valloittava Anna-Mari, jonka kanssa tutustuimme monta vuotta sitten, kun olimme molemmat vielä opiskelujen alkutaipaleella. 



Nimi: Anna-Mari.

Ikä: 27.

Asuinpaikka: Lahti.

Ammatti: Luokanopettaja

Harrastukset: Kävelyretket, seurakunta, musiikki, kansantanssi, kirjoittaminen, ystävät, hyvä ruoka.

Ensimmäinen kirja, jonka muistat lukeneesi: Nummelan ponitalli -kirjat. Muistan jo silloin (ala-asteikäisenä) pohdiskelleeni kavereiden kanssa, kuinka niissä aina samat asiat toistuivat.

Lapsuuden ja nuoruuden suosikkikirjoja: Harry Potterit, Replica-sarja, hevoskirjat. Olin varsinainen lukutoukka pienenä. 

Millaisia kirjoja nykyään luet mieluiten: Elämäkerta- / lifestyle-kirjallisuus, ajankohtaisiin aiheisiin liittyvät romaanit (esim. Tuhat loistavaa aurinkoa). Nautin myös kirjoista, joissa on hyvän tarinan lisäksi kaunista maisemakuvausta (esim. Taru sormusten herrasta). 

Kuinka paljon luet vapaa-ajalla: Yleensä joka päivä jotain. Arjessa n. 1/2 – 1 tuntia päivässä, mutta lomilla enemmän. 

Parhaat lukukokemukset ever: Ainakin Anna-kirjat, Harry Potterit ja Taru Sormusten Herrasta. Kun kaipaan rakastavaa ja armollista näkökulmaa omaan elämään (usein), lueskelen Raamattua.

Samastumiskohde kirjallisuudesta: Anna Shirley L.M. Montgomeryn Anna-sarjasta
Terveisesi blogin lukijoille: Etsikää joku ihana oma nurkka, johon voi rauhassa käpertyä pohtimaan omaa elämää, siihen kannattaa käyttää aikaa!


Anna-Marista on kehkeytynyt varsinainen kulttuurin suurkuluttaja ja hän pitääkin monenlaisista taiteenaloista. Oli mahtavaa kuulla, että Anna-Mari oli jopa keksinyt ystäviensä kanssa järjestää yhdessä Eino Leino -runoillan, jossa tunnelmallisesti luettiin Leinon runoja ja soitettiin musiikkia. Kuulostaa tosi suloiselta idealta. Anna-Mari jätti vielä värssyksi tänne ystäväkirjaan yhden säkeistön Leinon “Pieni tarina” -runosta:

“Oli mullakin pieni onneni
mut minusta oli se suuri.
ja luulenpa, siks oli suuri se,
kun se mun oli onneni juuri.” 






Musiikin voima

On vihdoin tullut aika, että pystyn (välillä) kuuntelemaan muutakin kuin Adelea.

Tiedättekö sen tunteen, kun joku biisi tai joku artisti vie täysin mukaansa pitkäksi aikaa niin, että kaikki muu musiikki tuntuu ihan lässynlässyltä? Minulla on ollut aika totaalinen Adele-kausi tässä viime aikoina – tai sanotaanko, että pahinta vaihetta on jatkunut ehkä n. puoli vuotta. Se on aika harvinaista, koska minulla on vain vähän ehdottomia laulajasuosikkeja,  koska kuuntelen musaa yleensä biisit edellä, eli hyviä kappaleita yhdeltä ja toiselta sieltä ja täältä.
Mutta on vaan niin siistiä, kun löytää jonkun musiikkityylin, artistin, soittolistan tai yksittäisen kappaleen, jota voisi kuunnella uudestaan ja uudestaan loputtomiin, ja jonka jokaisen sanan, tauon ja vivahteen oppii muistamaan ulkoa. Kuulostaa ihan järkevältä, että lempparimusiikki auttaa tutkitusti moneen vaivaan. Kuunnellun ja itse tuotetun musan positiivisista vaikutuksista on mm. tässä Hyvä Terveys -lehden artikkelissa. Käytän musaa monesti myös kirjoittaessa, jos haluan päästä tiettyyn tunnetilaan. Oikein valikoituna se myös piristää, rentouttaa ja ylipäätään herättää tunteita.
Usein sitä ihmettelee, miten musiikki voikin vaikuttaa niin vahvasti! Minulla meni monta vuotta, kun en voinut kuunnella Coldplayn Clocksia itkemättä (lue: ollenkaan), kun siihen pyörryttävän rytmiseen melodiaan kiteytyi niin paljon nuoruuden vahvoja tunteita, koska kuuntelin sitä niin loopilla yhdessä vaiheessa. Clocks on kuitenkin haikealla tavalla positiivinen biisi minulle ja nyt voin nostalgiamielessä taas kuulla sen, mutta on sellaisiakin nuoruuden suosikkeja, joita on teininä kuunnellut angstaillessa tai tuskaillessa, eikä niitä halua kuulla enää koskaan. Musiikin avulla voi tehdä aikamatkan niin hyvässä kuin pahassa ja siksi se on tehokas väline muistisairaidenkin hoidossa.

Välillä kuulee vaikka radiosta pitkästä aikaa biisejä, joita kuunteli esim. rakastuneena, tai selailee sellaisia soittolistoja tai levyjä, joita on pyöritetty vaikka autoreissuilla Euroopassa ja niistä tulee jälkikäteenkin elävästi mieleen juuri ne maisemat ja tilanteet, joissa juuri se biisi on iskenyt sydämeen.

Olen ihan sairaan kiitollinen Spotifysta, joka on nostanut musiikin kuuntelun aivan eri leveleille kuin cd:itten aikaan. Musiikin ansiosta pakollinen kaupassakäynti arki-iltana voi olla luksusta, jos voi popittaa autossa täysillä sen muutaman minuutin matkan. Sitä paitsi monesti sitä “unohtuu” autoon kuuntelemaan vielä yhden, ja vielä yhden, ja yhden…

Muistetaan kuunnella enemmän lempimusiikkiamme nyt syksyn pimeyden keskellä, lempimusiikki kun tutkitusti torjuu masennuksen oireita ja tekee niin hyvää kaikilla tavoilla. Nyt alkaa sopivasti ihana joululaulukausikin, joka täällä ainakin on jo aloitettu! Lauletaan enemmän suihkussa ja tanssahdellaan musan tahdissa vaikka keittiötä siivotessa.

Antoisia musahetkiä syksyn synkeyteen!

“You still look like a movie / you still sound like a song / My God, this reminds me / of when we were young”

Adele Atkins