Minun taloni

Lumisateinen talvi-ilta, lähiö nukkuu. Tuon asunnon ikkunassa hehkuu punainen paperitähti. Näyttääpä siellä kodikkaalta. Vaaleat verhot ja paperinarulla kiedottuja valopalloja peilin ympärillä. Lämpöinen valo tuntuu kutsuvalta, olisi mukava istahtaa tuonne sohvalle, tuohon taloon. Ottaa pöydältä höyryävä teekuppi käteen ja napsauttaa stereoista soimaan jotain kaunista. Seinän vieressä kiemurtelee viirivehka. Tauluhyllyllä on täyttä, onnellisten aikojen kuvia. Tuossa talossa on varmaan kaikki aina hyvin.
Etuovi on lukossa, kynnysmaton koukeroilla suloisia pikku jalanjälkiä. Kynttilälyhty roikkuu tunnelmallisesti kuistin katosta, pikkusypressi ja kanerva toivottavat tervetulleeksi. Sisään ei ole tällä kertaa asiaa, pitää lähteä pois. Asuisinpa siellä, olisinpa juuri nyt lämmittelemässä tuon punaisen paperitähden valossa. 
Jos olisit päässyt sisään, olisit ehkä huomannut myös selvittämättömät paperipinkat, hajallaan olevat lelut joihin kompastuu, altaaseen uponneet tiskit, pesuhuoneen pyykkivuoret, kaappien pimentoon tungetut rojut, joita ei ehditä käydä läpi, ruukkuunsa kuolleen huonekasvin. Kuullut seiniltä iloisten ja vihaisten äänien kaiut. Onnen ja riittämättömyyden ristiaallokon. Häpeänkin. Siellä sulassa sovussa kynttilöiden ja kirjapinojen keskellä istuu joku. 

Sehän on minun taloni.







































Silloin tällöin, huonona päivänä, saatamme harhautua hamuamaan jonkun toisen elämäntilannetta. Se on hyödytöntä ja jopa hajottavaa, mutta melko inhimillistä. Ajattelemme, että miten joku voikin päästä noin helpolla, olla onnen kultalapsi, omistaa paljon, onnistua, olla niin onnellinen. Jonka lapset käyttäytyvät upeasti, joka tienaa hyvin,  näyttää ihanalta, ei sairasta, menestyy urallaan tai asuu hienosti, jolla on paljon kaikkea sitä mitä sinulla ei ole. Ei kannattaisi. Joka kerran, kun vertaamme ikävällä tavalla itseämme muihin, saamme vain huonon mielen emmekä näe niitä ainutlaatuisia asioita, joita juuri meillä ja meissä on. Sillä jokaisessa ihmisessä on jotain säilyttämisen ja taistelemisen arvoista. 

Emmekä voi koskaan tietää, minkälaisia uhrauksia menestyvältä näyttävä ihminen on joutunut tekemään ja millaisia pettymyksiä tai kärsimyksiä elämässään sietämään. Millainen hän on itsensä kanssa, kun hän on yksin. On terveellistä katsoa itseään joskus ulkopuolelta. Saattaa löytää jotain ihailtavaa ja jotain, josta muistaa olla arvioimatta toisiakaan liian nopein johtopäätöksin. Saattaa ilahtua, että onkin lupa elää juuri tällaista elämää, tai saada ponteen selvittää mielen tai muistojen sykeröitä. 
           Olkaamme vain paras versio itsestämme. Omat saappaat sopivat aina parhaiten.  

Taloa on kirjallisuudessa pidetty perinteisesti minuuden symbolina.   

  

2 thoughts on “Minun taloni

  1. Myös unissa talot ovat merkityksellisiä. Yleensä asun unissani vanhoissa, monikerroksisissa ja salaovia sisältävissä taloissa, ne on parhaita. Niitä tulee ikävä aamulla herätessä.
    Hyvää pohdintaa.

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s