Muista, että olet kaunis

 

Kuva: Kimmo Korpela

Olet kaunis silloin kun itket
kun piirrät huulesi huurteiseen ikkunaan
kun tanssit aamuisin parvekkeella
kun huudat kuulle kaipuutasi
kun käperryt kirkon viimeiseen penkkiin
kun istut yöllä ikkunalla
kun juokset saunasta sateeseen
kun nuokut auton takapenkillä
kun osaat nauraa itsellesi

     kun olet juuri sinä

kun soitat pianolla iloisen etydin
              kun kierrät kätesi jonkun kaulaan
            kun et jaksa enää yrittää
          kun olet yksin ja kylmä ja avuton
        kun hengität tuulta laivan kannella
kun luulet ettet ole mitään

kun avaat joulukalenterin ensimmäisen luukun  
kun olet tehnyt maailman noloimman asian
kun mistään ei tule mitään ja kun valloitat koko maailman

kun olet nuori ja raikas
kun olet vanha ja ryppyinen
kun olet synnyttänyt kuusi lasta
kun olet sairas ja toisten autettava
kun olet missä vain

Muista, että olet kaunis

(Löysin tämän runontapaisen vanhojen papereiden joukosta, se on noin kymmenen vuoden takaa, paitsi pari kohtaa vaihdoin.)

“Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä.”
(Ps. 139:14)

Rakastan tuota Kimmon ottamaa kaislakuvaa. Kunpa se voisi olla useammin myös mielenmaisemani.

Lastenkirjat: Urpo ja Turpo

– Aikuisilla ei järki oikein juokse.
– Sellainen säälittää, sanoi Turpo.
– Säälittää se, myönsi Urpokin.
[—]
–Jos joku on unohtanut, miten leikitään, ei sitä voi hänelle väkisin opettaa, sanoi Urpo.
– Ei voi, myönsi Turpo.
Silti karhujen tuli sääli aikuisia.
– Heistä on leikki kaukana, sanoi Urpo. 
– Liian kaukana, sanoi Turpo ja huokasi. 
 
Aloitan tämän vuoden kirjapostaukset lastenkirjalla, koska vaikka itsekseni ei paljon lomalla tullut luettua, lasten kanssa kyllä, ja Hannele Huovin lelukarhut Urpo ja Turpo kuuluvat suosikkeihimme. Meillä on melko paksu kirja Urpon ja Turpon seikkailut (2015), johon sisältyvät teokset Urpo ja Turpo; Urpo, Turpo ja Ihanaa sekä Urpo, Turpo ja Hirmuinen ÄM. Koko kirja koostuu lyhyistä, aukeaman tai parin mittaisista tarinoista, joita on helppo lukea yksi tai muutama vaikka sieltä täältä. Jonkinlainen juoni tarinoissa etenee kronologisesti, mutta ne toimivat myös yksinään. Viimeksi eilen juuri luimme poukkoillen muutaman stoorin Hirmuisesta ÄM:mästä. 
 
– Mitä sinä täällä teet? kysyi Turpo.
– Mitä sinä täällä teet? kysyi Molla-Maija.
– Etsin kummituksia, sanoi Turpo.
– Minä taas kummittelen, sanoi Molla. – Se on mukavaa vaihtelua. Aina ei kotileikki oikein kiinnosta.
– Ei kiinnosta? ihmetteli Turpo.
– No ei, sanoi Molla ja alkoi letittää villinä hulmuavaa tukkaansa. 
Sitten hän veti huulipunan taskustaan ja piirsi Turpon paitaan suuren punaisen M-kirjaimen.
–Tuon kyllä pyyhit, sanoi Turpo, mutta Molla käveli tiehensä taakseen katsomatta. Hänellä oli jalassaan moottoripyöräsaappaat.
Karhut jäivät hölmistyneinä katsomaan hänen jälkeensä. Heistä tuntui, että he näkivät tutun Mollan ensimmäistä kertaa.

 

Urpo ja Turpo ovat hellyttäviä, filosofisiakin lelukarhuja, jotka asuvat Vihreän talon lastenhuoneessa. Kirjan takakannessa Urpoa ja Turpoa verrataan jopa Nalle Puhin ja Paddingtonin kotimaiseksi vastineeksi. Vihreän talon perheeseen kuuluu isä, äiti, tyttö, poika ja vauva ja heidän touhujaan karhut seuraavat mietteliäinä sivusta, välillä matkivatkin. Kun ihmiset eivät näe, lelut heräävät eloon ja keksivät kaikenlaista. Muut lelut, kuten Molla-Maija, Barbi ja robotti, ovat myös mukana. Tarinat ovat hyvin mielikuvitusta ruokkivia sekä lempeän humoristisia ja pohdiskelevia. Kerronta on verkkaista, ei ole kiire minnekään kuten lapsen tai varsinkaan lelukarhun maailmassa harvoin on. Aikuiset ovat niitä hössöttäjiä. Kuitenkin seikkailuja ja jännitystäkin kirjaan mahtuu.
 
En ole lukenut itse Urpoa ja Turpoa lapsena, mutta muistan pitäneeni valtavasti lastenohjelmasta, jossa he seikkailevat. Löysin kirpparilta parilla eurolla dvd:llä nuo karhujen kaikki seikkailut. Nyt aikuisena pidän Urpossa ja Turpossa ehkä eniten juuri siitä filosofisuudesta sekä mielikuvituksen lennosta. Urpon ja Turpon lauluja -cd on muuten myös tosi kiva, kappaleissa on sanat ja aiheet suoraan kirjan tarinoista poimittu. Keuruulla on kesäisin auki myös Urpon ja Turpon talo, tytöt ovatkin päässeet mummon ja papan kanssa siellä käymään. 
 
Hannele Huovi (teksti), Jukka Lemmetty (kuvat): Urpon ja Turpon seikkailut
Tammi, 2015
189 s. 
 
 
 

Moikat uuteen vuoteen

Kuva: Kimmo

 

Moi! Täällä taas. Oli kyllä tosi kiva joulu ja loma, vaikkei sairastelultakaan täysin vältytty. Oltiin Hämeenlinnan mummilassa joulunpyhät ja oli kiva rauhoittua sisälle muutamaksi päiväksi, kun ei ollut kerta pakko lähteä minnekkään. Säiden puolesta siellä oli musta joulu, mutta tunnelma oli korkealla. Enpä tullut ottaneeksi yhden yhtäkään kuvaa koko jouluna, Kimmo ikuisti lapsista muutaman otoksen, mutta hänelläkin kamera käväisi aika harvoin kädessä. En myöskään kirjoittanut yhtään sanaa enkä lukenut, vaikka yleensä olen loma-aikoina juuri uppoutunut johonkin kirjaan. Tänä vuonna oli vähän päinvastaiset fiilikset, ja haluan välttää sitä, ettei lukemisesta tai kirjoittamisesta tule pakkopullaa. Olen tosiaan ollut syksyllä koulun puolesta kahdessa lukupiirissä, ja vaikka ne ovatkin tosi kivoja tapoja suorittaa kursseja, olemme kuitenkin käyneet läpi oikeasti ihan si-ka-na kirjoja, joitakin jopa vähän liukuhihnalla. Jokaista en ole sanasta sanaan lukenut, mutta monet kuitenkin myös olen. Blogissakin olen esitellyt useampia lukupiirikirjoja syksyn aikana, mutten läheskään kaikkia, koska osa on ollut vain mitäänsanomattomia tai en ole ehtinyt.
Nyt alkuvuodesta lukupiirikertoja on jäljellä enää vain muutama ja kirjoja kuusi, ehkä joku päätyy tännekin asti. Muuten blogin kirjat jäävät sitten oman kiinnostukseni varaan. Takaraivossa on kyllä nytkin muutama teos, joista haluaisin kirjoittaa tänne, mutten ehtinyt ennen joulua. Syksyllä yllätyin oikeastaan siitä, kuinka kovaa tahtia aloittelijaksi jaksoin pitää blogin kanssa, saa nähdä miten keväällä sitten. Yritän olla ottamatta paineita, koska muitakin projekteja on meneillään. Aloitan muuten uuden harrastuksen, pääsen piiiitkästä aikaa taas kokeilemaan teatteria! Aloitan Torstaiteatterin “teatterikerhossa”, jossa ei tehdä esitystä, mutta treenaillaan rennossa ilmapiirissä vailla pelkoa mokailemisesta. Se on juuri passeli minulle, koska kaikki esitysjutut ovat niin sitovia ja tällainen joka toinen viikko rennosti puuhastelu sopii tässä tilanteessa paremmin kuin hyvin. Jännittää kyllä mennä sinne, koska en ole vuosiin näytellyt mitään. Samalla olen innoissani. Toinen aluevaltaus on laulutunnit, joita ajattelin ottaa ainakin harvakseltaan (sekä taloudellisista että aikataulullisista syistä en varmaan kovin säännöllistä, mutta haluaisin käydä kokeilemassa). Opettajakin on jo selvillä.
Koulun puolesta kevät on aika erilainen kuin syksy. Luvassa on näillä näkymin ainakin kandin puurtamista, enkkua ja ruotsia, kirjoitusviestintää, taidehistoriaa ja luovaa kirjoittamista. Kahdesta viimeisestä olen erityisen innostunut. Kiva päästä ihan oppimaan näitä asioita, joista olen muutenkin kiinnostunut. Lomaa on minulla ja tytöillä vielä ensi viikkoon asti ja keskiviikkona alkaa arki.