Mustapää: Linnustaja

Muisto


Sen, jonka saimme, tuskin saimme ensinkään,
ja kadotettu tuskin poissa on.
Hyväili päivä ohimoitasi
ja yhä hyväilee.
Ja kuitenkin, kun katson, yö on tullut
ja sumun kosteus on niemen yllä
ja vesilintu eilinen
on vaiti taikka kauas lentänyt.


P. Mustapään alias Martti Haavion runokokoelma Linnustaja (1952) oli myös lukupiirikirjana. Kuten samana vuonna ilmestynyt Hellaakosken Sarjoja, myös Linnustajan kieli vaatii totuttelua, mutta kun siihen pääsee sisään, se on ihan jees. Hellaakosken Sarjoista pidin silti enemmän. Linnustajan runoissa on luontoaiheita, mutta erittäin paljon myös intertekstuaalisuutta ja viittauksia niin mytologioihin, legendoihin, antiikin tarustoon kuin Raamattuunkin. Linnustaja vaikuttaa enemmän 1920-luvun runoudelta, ja herätti ihmetystä, että se on kirjoitettu “vasta” 1950-luvulla, jolloin modernismi eli runoudessa jo vahvana. Minusta jotkut runot yhdistyvät tyylillisesti jopa Katri Valaan. Siksi en yllättynyt, kun luin myöhemmin, että myös Mustapää on kuulunut uransa alkuaikoina Tulenkantajiin. Jotain siitä on varmasti valunut näihinkin runoihin asti. Ainakin ylistävää tyyliä “Oi, sitä ja tätä” -huudahduksineen on paljon. Myös tiettyä eskapismia, jonkinlaista eksotiikkaa esiintyy.
Burjattilainen rukous

Huulilla vasta muiston utu on
ääriviivaton.
Sanasi nukkuvat. Jo odottaa
olipa-kerran-maa.
Herätä urhein, tuolta puolen huomisen,
sanasi, mukanaan
suhinatappara ja kangastuksen ratsu sinivälkkeinen
toivoa noutamaan.


Sadunomaisuus ja romantiikka ovat ehkä kokoelman kauneinta antia, mutta lempirunoilijakseni Mustapää ei silti yltänyt.



Romanssi

Veinpä laulun, joka murheellinen oli,
metsään vihreään,
satakielelle näin sanoin: älä
kerro kellekään,
sillä kertoa ei sovi, että
häntä odotan
luona yrttitarhan portin korkean.

On yrttitarhassa 
kedon lilja ihana
ja ihanaisen valkoliljan
tahdon poimia.

Sepä kertoi, ja hän kuuli; menin
luokse yrttien,
vaan kedon valkoliljan oli
pannut pakkanen.
Satakielelle näin sanoin: sinä
kerroit sittenkin,
vaan kertoa ei sovi, että
häntä rakastin



P. Mustapää: Linnustaja
Teoksessa Kootut runot
WSOY 1974
446 s, josta Linnustaja 63 s.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s