1463 porrasta

Michael Hingsonin ja Susy Floryn kirjoittama 1463 porrasta (2012) on erikoinen ja kiinnostava tosikertomus sokean miehen (Hingson) pakenemisesta New Yorkin palavista kaksoistorneista syyskuun 11:nä vuonna 2001. 1463 porrasta on matka, jonka Hingson laskeutui opaskoiransa kanssa tuona aamuna. Torniin, jossa Hingson sinä aamuna työskenteli, iskeytyi lentokone ylempiin kerroksiin, ja ennen tulipalon tuhoa osa työntekijöistä pääsi pakenemaan alas portaikkoa pitkin. Moni kuoli kuitenkin päästyään maanpinnalle, rakennuksista kun putoili kappaleita ja ilma oli sakeana hengenvaarallista pölyä. Kaikki oli sekaisin. Hingson kuitenkin selvisi ja suuri kiitos siitä kuuluu hänen opaskoiralleen Rosellelle. 


“Sitten pilvi saavuttaa meidät.
Valtava pölypilvi, sadan metrin korkuinen, syöksyy meitä kohti kietoen meidät paksuun ja myrkylliseen verhoon, joka koostuu savusta, kaasuista, höyryistä ja hienosta betonipölystä. Pilvi liikkuu nopeasti emmekä pääse sitä pakoon. Hiekkaa ja soraa sataa päällemme. [—] Olen tukehtumaisillani yrittäessäni hengittää tämän pölyn läpi. Se on niin paksua, että tunnen sen menevän aina kurkustani alas, kun hengitän sisään. Tuntuu kuin kuolisin, kun pöly tunkeutuu kehooni kuristaen elämän minusta.”

Salaliittoteorioiden ystävänä en ole aina ollut niinkään varma, kenen toimesta tornit loppujen lopuksi räjäytettiinkään, mutta Hingson ainakin tuntuu luottavan omaan liittovaltioonsa kuin vuoreen. Hän voi hyvin olla oikeassakin, mutta joitakin epäilyttäviä seikkoja tornien kaatumisprosessiin liittyy. Liikkeellä on niin erilaisia “tieteellisiä tosiasioita” tuosta päivästä, että on melko mahdotonta voida selvittää jälkikäteen kaikkia lähteitä ja niiden luotettavuutta, joten en ole ihan varma, mitä ajattelen. Hingsonin näkemys pitää yhtä Yhdysvaltojen virallisen näkemyksen kanssa. No, oli syyllinen kuka tahansa, terroristit tai Yhdysvaltojen oma armas hallitus, totta kuitenkin on, että tornit räjähtivät keskellä Manhattania ja tuhannet ihmiset saivat surmansa. Ja sitä ei voi kukaan kieltää, etteikö terrorismi olisi joka tapauksessa todellista, sen saamme todistaa valitettavasti harva se viikko uutisia seuratessamme. 

Kirja kuvaa hyvin syyskuun yhdennentoista tunnelmia. Minua aina kiinnostaa, miltä on tuntunut ihmisestä, joka on elänyt jonkin katastrofin keskellä. Varmasti suurin osa meistä suomalaisistakin muistaa sen päivän, että missä oli silloin, kun kuuli uutisen. Minäkin muistan sen vielä tarkasti, se tuntui hyvin epätodelliselta. Lähes yhtä paljon kuin selviytymistarina World Trade Centerin lopusta, teos on kertomus myös sokean ihmisen selviytymisestä näkevien maailmassa. Ellen aivan väärin tulkitse, Hingson vaikuttaa olevan hyvin ylpeä siitä, mihin kaikkeen on sokeana pystynyt. Hän muun muassa pyöräilee, matkustelee, hän on ollut vaativassa työssä World Trade Centerissä (ennen sen tuhoa), hän tekee kaikenlaista, mitä näkevätkin. Ja hän on sitä mieltä, että sokeita säälitään ja aliarvioidaan liikaa. Kirja on myös kertomus eläimen ja ihmisen välisestä ystävyydestä. Sen täytyykin olla vankka, sillä opaskoira on isäntänsä silmät, ja täten korvaamattoman tärkeä varsinkin katastrofin sattuessa. 

Michael Hingson & Susy Flory: 1463 porrasta
KKJMK OY, 2012
216 s.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s