Waltari: Komisario Palmun erehdys

Oli syksyinen maanantaiaamu niinä aikoina, jolloin kaikki ei ollut vielä muuttunut toiseksi.
Oli syksyinen maanantaiaamu. [—] syksyn harmaus torilla tuo mieleen vankilan kumisevat käytävät ja halvan suovan ja juovikkaiden vaatteiden hajun.
Komisario Palmu oli tavallista ikävämmällä maanantaiaamutuulella. [—]
“Murha –” hän sanoi hajamielisesti, “murha on kaikista rikoksista lopullisin ja ratkaisevin, sillä sitä ei voi koskaan sovittaa.”
Hän kohensi asentoaan, katsoi arvostelevasti lyijykynänsä taiteellisia saavutuksia kuulustelupöytäkirjan marginaalissa ja jäi taas tuijottamaan syksyisen Suurtorin harmauteen ikkunan takana.
“Varastetun tavaran voi palauttaa” hän jatkoi marisevaan maanantaisävyynsä, “väärennyksen voi hyvittää, pahoinpitelyn arvet paranevat, kavalluskin unohtuu joskus – – – kaikki, kaikki unohtuu aikanaan, sillä ihmisten muisti on sanomattoman lyhyt. Mutta murhattua ihmistä ei kukaan enää koskaan voi palauttaa henkiin.”

Mika Waltarin salapoliisikertomus Komisario Palmun erehdys (1940) on minun makuuni todella hyvä, niin romaanina kuin elokuvana. Matti Kassilan samanniminen elokuva onkin Suomessa äänestetty jopa kaikkien aikojen parhaaksi suomalaiseksi elokuvaksi. Romaani on myös vetovoimainen. Minäkertoja, Palmun nuori lakia lukenut alainen, tuo tekstiin kevyttä (usein ironista) huumoria pienine kömmähdyksineen. Hän kuvailee mukavuudenhaluista Palmua vikoineen hyvin osuvasti.
Komisario Palmun erehdyksessä perataan varakkaan ja vaikutusvaltaisen Rygseckin teollisuussuvun koukeroita. Palmu alaisineen lähetetään paikalle, kun hulttiomaisesti elänyt Bruno Rygseck on kuollut tapaturmalta näyttäneen kuoleman, joka Palmun huomiokyvyn ansiosta paljastuukin murhaksi. Paikalla kaupunkikartanossa on myös asiaankuuluvasti hillitty hovimestari Batler, murhatun ex-vaimo Alli Rygseck, tomera kissanystävä Amalia-täti, sisarukset Aimo ja Airi Rykämö, insinööri Vaara, hajamielinen kirjailija Laihonen sekä hänen tuore mielitiettynsä Irma Vanne. Sanailu on nokkelaa ja käänteet hyviä.
En osaa sanoa, kummasta pidin enemmän, Kuka murhasi rouva Skrofin, vai Komisario Palmun erehdys. Molemmat ovat hyviä, vaikkakin elokuvana varmaankin jälkimmäinen voittaa. Luin kesäloman ratoksi myös Tähdet kertovat, komisario Palmu, siitä myöhemmin. Blogin kirja-anti on nyt hieman yksipuolista, koska luen aina sitä mitä milloinkin sattuu huvittamaan ja nyt on näköjään tällainen kausi. Lomalla ja kesällä ei kovin paljon vakavampi ja raskaslukuisempi kirjallisuus maistu, mutta välillä tulee taas niitä kausia, että ahmii oikein traagisia elämänkohtaloita ynnä muita. Näitä Palmuja suosittelen leppoisaksi lomalukemiseksi jännityksellä höystettynä.

 

Mika Waltari: Komisario Palmun erehdys
WSOY, 1998 [1940]
239 s.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s