Pari neiti Marplea

Lomalla olen ehtinyt lueskella kiitettävästi ja olen aika lailla jatkanut hyväksi havaittua dekkaripokkarilinjaa. Yritin lukea jotain muutakin kuin Agatha Christietä, mutta olen kai jäänyt vähän koukkuun hetkeksi. En ole lukenut joka päivä tai välttämättä joka viikkokaan, mutta jos jännittävän kirjan imuun pääsee, se saattaa tulla muutamassa päivässä luetuksi. En ole yleensä nopea lukija, mutta nämä Christien dekkaripokkarit ovat aika helppo- ja nopealukuisia minullekin. Itävallassakin sain sen oman oksennustautipäiväni kulumaan, kun oli kirja mukana. Ja kun netin käyttö on ollut vähemmällä, lukemisellekin on jäänyt tilaa enemmän.
Luin tässä esimerkiksi kaksi neiti Marple -kirjaa. Tykästyin neiti Marpleen heti aluksi vaikken tiennyt hänestä etukäteen mitään. Hän on siis yksi Christien hahmoista, joka esiintyy useammassa kirjassa. Vanha, herttainen, mutta terävä-älyinen nainen, joka auttaa “ohimennen” oikeita rikostarkastajia ratkaisevilla pikku vihjeillään. Pidän Marplesta enemmän kuin Poirotista, vaikken olekaan lukenut vielä montaa teosta kumpaakaan.
Luin ensin siellä ulkomaanreissulla Kuolema ilmoittaa lehdessä, joka oli vähän normi pokkaria pidempi. Se oli kyllä aika hyvä, siinä tuntui, ettei mikään ollut varmaa ennen kuin loppumetreillä. Monet dekkarit eivät juuri jää mieltä vaivaamaan, kun ne saa kerran luettua, mutta tämä jäi vähän kolkosti kumisemaan jälkeenkin päin. Pahaenteinen “Hän ei ollut siellä” -lause jäi kummittelemaan päähän ja tuli vähän sellainen kammottavana häilyvä olo, onko mikään välttämättä sitä miltä näyttää (joo, minulla on vilkas mielikuvitus).
Yritin tuon kirjan jälkeen lukea jotain ei-niin-jännittävää, mutta se tuntui ihan lässynlässyltä, joten jatkoin siis Christien parissa. Neiti Marplea ei petetä ei ollut niin hyvä tai yllättävä, mutta se ei myöskään jäänyt kummittelemaan mieleen. Ei se huonokaan silti ollut sinänsä. Siinä murhaa ratkotaan vanhassa kartanossa, kun taas siinä toisessa ollaan ihan tavallisessa pikku maalaiskylässä. Pidän siitä, jos tarinassa on joku murhaan liittyvä erikoisuus, kuten Kuolema ilmoittaa lehdessä -kirjassa tulevasta murhasta on tehty etukäteen lehti-ilmoitus paikallislehteen. Kuolema ilmoittaa lehdessä olikin koko rikosvyyhtenä omaperäisempi ja monisyisempi kuin Neiti Marpela ei petetä.

Agatha Christie: Kuolema ilmoittaa lehdessä
WSOY 2013 [1950]
308 s.

Agatha Christie: Neiti Marplea ei petetä
WSOY 2011 [1952]
196 s.

2 thoughts on “Pari neiti Marplea

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s