Yksi etappi saavutettu

Success is not final, failure is not fatal: it is the courage to continue that counts. 
– Winston Churchill –

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hyvää alkanutta vuotta! Täällä ollaan palattu sorvin ääreen kevään opintoja suunnitellen ja pikkuhiljaa aloitellen. Sain aika kivan joululahjan postissa: kandin paperit eli alemman korkeakoulututkinnon! Kyseinen opintopaketti oli viime keväänä jo yhtä kurssia vaille valmis, ja nyt joulun alla, viimeistenkin opintopisteiden kirjauduttua rekisteriin saatoin hakea tutkintoa. Toki olen tässä samalla edistänyt myös maisteriopintoja.

Olen _pikkuisen_ ylpeä itsestäni! Siis ihan tosi fiiliksissä! Joku voisi ajatella, ettei ole kummoistakaan saada kandin papereita 29 täytettyään, mutta ehkä juuri siksi se on minulle _tosi_ iso juttu. Olen ollut reilu kymmenen vuotta koulutukseltani ylioppilas ja nyt minulla on tutkinto yliopistosta, tuntuu vieläkin lähes uskomattomalta!

Ei tätä kummemmin olla juhlistettu, mutta pitää vaikka jonain päivänä käydä miehen kanssa lounaalla juhlan kunniaksi, vaikka thaimaalaisessa opiskelijaruokalan sijaan! Juttu on iso siksikin, että olen pystynyt kahden lapsen jälkeen palaamaan opiskelijaksi ja saattamaan yhden etapin loppuun, vaikka helpointa olisi tavallaan ollut luovuttaa. Olen saanut väkerrettyä kandin työn ja mennyt sen verran mukavuusalueen ulkopuolelle, että onhan monen vuoden opiskelu tässä vaiheessa myös taloudellinen uhraus. Minimiopintotuki kun ei kata kokonaan edes päivähoitomaksuja. Onneksi toinen meistä on jo valmistunut ja töissä! Olen kuitenkin edelleen tyytyväinen, että hoidin lapsia kotona usemman vuoden heidän ollessaan ihan pieniä, ne kasvavat niin äkkiä… Ensi syksynä esikoinen menee jo kouluun.

Nyt kun kevätkauden puolelle ollaan päästy, tuntuu niin hassulta ja huikealta sanoa, että valmistun maisteriksi todennäköisesti ensi keväänä, jos kaikki menee suunnitelmien mukaisesti. Siis reilun vuoden päästä! Minun ikuisuusprojektinikin loppu siis häämöttää jo! Mitä sen jälkeen? En todellakaan tiedä. Mutta nyt olen humanististen tieteiden kandidaatti, jippii ja kippis!

Onko sinulla juttuja, joiden saavuttamisesta olet ylpeä, vaikka ne eivät ehkä yleisen mittapuun mukaan tuntuisikaan kovin erikoisilta saavutuksilta? Minusta meidän on syytä juhlistaa reippaasti niitä pienempiäkin askeleita, ovathan ne omassa elämässämme suuria harppauksia!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s