Miten kävi some-tauon?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kirjoitin toukokuussa postauksen ristiriitaisesta some-suhteestani ja olin aikeissa pitää kunnolla kesälomaa sosiaalisesta mediasta samalla kuin blogistakin. Ajatuksena oli tosiaan vain tauko, mutta kun pääsin somettoman elämän makuun, en olekaan toistaiseksi nähnyt tarpeellisena tai houkuttelevana palata ollenkaan takaisin somen käyttäjäksi edes blogin vuoksi.

Omassa tapauksessani some tarkoittaa siis vain Facebookia ja Instagramia, josta jälkimmäisen suhteen olen muutenkin untuvikko. Itse blogia en itse laske samaan kategoriaan, sillä se on minusta helpommin hallittava ja vähemmän ärsykkeitä tuottava alusta. Se on tavallaan eräänlainen päiväkirja. Blogistakin pidin tosin blogihistorian pisimmän tauon kesällä, mutta palattuani takaisin olen todella pitänyt bloggaamisesta: tämä on minun juttuni, joka lähtee omista lähtökohdistani. Somen käyttö siinä rinnalla taas ei selvästikään tule minulta luonnostaan, ja viehän se aikaakin, joka on kallista.

Kiusaus jatkuvaan somen vilkuiluun on minusta turhan suuri, jos somekanavat ovat sovelluksina puhelimessa, mutta jos someen pitää aina kirjautua selaimen kautta, kiinnostus vähenee yllättävän pian. Elämä on yksinkertaisempaa. Vähemmän ärsykkeitä, jotka kuormittavat aivoja ja hermostoa. Kuten kirjoitin kevään postauksessa, ihmisen vastaanottokyky on edelleen rajallinen, vaikka tekniikka kehittyykin. Aivot tarvitsevat myös lepoa.

Tiedän kyllä, että olisi blogin kannalta edullista olla aktiivisempi ja päivittää somekanavia sekä yrittää verkostoitua. Olen kuitenkin siinä mielessä perinteinen humanisti, että olen aika epäkaupallinen ja haluaisin olla lahjomaton. En kauheasti ajattele blogini hyötysuhdetta. Haluan kirjoittaa, mistä haluan, ja minusta tuntuu vapaammalta kirjoittaa mistä haluan, kun en tiedä liikaa, mistä muut kirjoittavat tai mitä kirjoja tai aiheita kollektiivinen mielipide rakastaa tai inhoaa. En voi sanoa olevani niin itsenäinen, etteivätkö muiden mielipiteet tällä verrattain pienellä kentällä vaikuttaisi.

Jos tekisin tätä työkseni ja minulla olisi tähän myös leipätyöhön vaadittava aika, silloin olisi pakko ajatella kävijämääriä enemmän ja pyrkiä tietoisesti kasvattamaan niitä. Blogi on kuitenkin henkireikä, paikka, jossa peilaan kirjoitusprojektini etenemistä ja kirjoittajaminääni, kerron lukemistani kirjoista ja mietin samalla itsekin, mistä olen pitänyt ja miksi. Blogi ja sen postaukset ovat myös osa historiaani näiden parin vuoden ajalta sekä kehitystä kirjoittajana ja kuvaajana, joka toivottavasti jatkuu vielä. Iloitsen jokaisesta lukijasta, yhtä lailla niistä, jotka seuraavat aktiivisesti blogiani, kuin niistä, jotka etsivät Googlesta tietoa jostakin tietystä kirjasta ja löytävät tiedon minun blogistani.

Totta kai iloitsen myös siitä, jos joku postaus näyttää olevan muita luetumpi, mutta en kuitenkaan halua valita kirjoja tai aiheita vain sen mukaan, minkä uskoisin olevan kaikkein trendikkäintä ja eniten pinnalla. Koska muuten kadotan jotain blogin alkuperäisestä tarkoituksesta – siitä ilosta, että saan olla kirjoittava ja lukeva minä, jolla on omat suosikkinsa, minun näköiseni. Otan kyllä suosituksia vastaan mielelläni (ja monet hyvät kirjat olenkin löytänyt suositusten kautta), mutta tiedättehän, jos minua kiinnostavat epämuodikkaat kirjat, niin kuuntelen tai luen sitten niitä.

En ole poistanut itseäni Facebookista tai Instagramista, vaikken olekaan käynyt niissä kesäloman alkamisen jälkeen. Ovi on siis raollaan enkä aio sanoa etten voisi palata. Jos on vapaus lähteä, on vapaus myös tulla takaisin. (Mieheni on saattanut välillä linkata Facebookiin joitakin postauksia omasta halustaan, koska hänellä on blogin Facebook-sivun käyttäjäoikeudet.) Olen kuitenkin huomannut, että ilman somea voi mainiosti elää ja jopa blogata. Vaikka en toistaiseksi linkkaakaan postauksia somessa, löydät ne tulemalla suoraan näille sivuilleni, tai jos haluat tiedon uuden postauksen ilmestymisestä, voit laittaa blogini seurantaan.

Nyt syksyn postaustahdiksi on muotoutunut suunnilleen yksi postaus per viikko, ja se on tuntunut hyvältä tahdilta tässä elämänvaiheessa. Viikot ovat kuitenkin erilaisia, ja siinä, missä joinakin viikkoina saattaa riittää intoa ja aikaa kahteenkin postaukseen, joku viikko saattaa jäädä välistä. Olen pitänyt bloggaamisesta, kun en ole ottanut julkaisutiheydestä paineita, eikä minun varsinkaan tarvitse käyttää jokaista postausta kohti aikaa some-linkkaamiseen ja harmonisen Instagram-feedin suunnitteluun ja toteutukseen, vaikka sellainen hieno lisä olisikin. Yhden postauksen tuottaminen on siis kevyempää.

Blogin kommenttikentän lisäksi minut saa halutessaan kiinni sähköpostilla ja lähipiiri tietysti viesteillä ja puhelimella. Joten en ole lakannut olemasta, vaikka olenkin nyt vähän pitemmällä, määrittelemättömän mittaisella tauolla somesta.

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s