Valikoiva lukija

On tavallaan hassua, että pidän kirjablogia, vaikka loppujen lopuksi luen melko vähän. Tai ainakin luen paljon vähemmän kuin moni lukutoukka, muista kirjabloggaajista puhumattakaan. Ja kaikista lukemistani kirjoista en edes kirjoita tänne. Siksi kutsunkin blogiani mieluummin kirjallisuusblogiksi, joka laajentaa aihepiiriä pelkästä kirjojen esittelystä ja arvioinnista laajempaankin kirjallisuus- ja kirjoittamispohdiskeluun. Tiuhaan tahtiin uutuuksia ja trendejä esittelevillä kirjablogeilla on yhtä lailla paikkansa, mutta olen huomannut, ettei se ole oma luontainen tapani ja tyylini. Jos yrittäisin lähteä mukaan kilpailuun, en kuitenkaan pysyisi mukana. Olen siihen liian valikoiva ja hidas lukija. Ja näin olkoon.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kirjat eivät ole minulle pikaruokaa, eivät ole koskaan olleet. Jopa niin sanotussa ahmimisiässä luin sivumäärällisesti paljon vähemmän kuin monet ystäväni, jotka kahlasivat tuosta vain läpi hyllymetritolkulla Neiti etsiviä ja Babysittersclubeja. Minä olin kuitenkin ainoa, jota kirjallisuus kiehtoi siinä määrin, että lähdin sitä peräti opiskelemaankin. Ne kirjat, joita luin, jättivät jäljen. Tiedän kyllä senkin tunteen, kun jokin kirja on niin hyvä, ettei sitä kerta kaikkiaan meinaa malttaa laskea käsistään, ja ehkä juuri siksi haluankin nähdä hieman vaivaa löytääkseni ne minulle oikeat kirjat. Laimea kirja ei yksinkertaisesti tunnu missään.

Olen aina halunnut, että lukemani kirjat ovat jotenkin merkityksellisiä – joko yhteiskunnallisella tai henkilökohtaisella tasolla. Ymmärrän kyllä hyvin niitä, jotka lukevat ajankuluksi, mutta oma aikani kuluu tällä hetkellä kuluttamattakin. Kaikki lukemani teokset eivät ole kuitenkaan todella syvällisiä tai tärkeitä, vaan oma arvonsa on myös hauskoilla ja viihdyttävällä kirjoilla. Kuitenkin myös viihteen ja huumorin on oltava nokkelaa, oivaltavaa ja hyvän maun rajoissa. Voitte siis arvata, ettei uutta luettavaa aina löydy sormia napsauttamalla. Siksi luenkin toisinaan uudestaan vanhoja, hyväksihavaittuja teoksia samalla tavalla kuin menen Ateneumiinkin katsomaan vanhoja lempiteoksiani tai kuuntelen lempikappaleitani. Silloin pääosassa ovat tunnelma, tyyli ja estetiikka, ei niinkään yllättävyys. Klassikoista ja tietokirjoista löytyy onneksi usein hyvää luettavaa myös silloin, kun suomalainen nykykirjallisuus ei satu houkuttamaan.

Vaikka olen kirjojen suhteen hieman kranttu, kirjallisuus on kuitenkin minulle tärkeää ja jopa osa identiteettiäni. Olen kirjakulinaristi, joka haluaa nauttia laadusta ja koko ateriasta alkusanoista viimeiselle sivulle. Eihän tämä aina toteudu, mutta se olisi ihanteeni. Lukea hitaasti hyvää ja jokaisesta sanasta nautiskellen. Totta kai luen kirjoja myös kirjoittajan positiosta käsin. Olen lukijana ja kirjoittajana yhtä aikaa kahdella maaperällä, jotka yhdistyvät valmiissa kirjassa. Koska haluan kirjoittaa mahdollisimman hyvin, haluan myös lukea mahdollisimman hyvin. Enhän halua liiaksi huonoja esikuvia – niitä tulee silloin tällöin etsimättäkin, kun aloittaa kirjan, jota ei koskaan tule lukeneeksi loppuun. Millaisia lukijoita te olette? Tarina-ahmatteja vai nirsoja nautiskelijoita?

2 thoughts on “Valikoiva lukija

  1. Samaistun täysin kirjoittamaasi. Minäkin välillä oikein haukon henkeä huomatessani, miten nopeasti monet bloggaajat lukevat kirjan, tekevät siitä analyysin ja postaavat jo muutaman päivän kuluttua uuden kirja-arvion. En usko, että kykenisin moiseen edes oloneuvoksena. Haluaisin kyllä tehdä enemmän postauksia lukemiini kirjoihin liittyen. Kuitenkin sanomalehti tai muu media inspiroi useammin kirjoittamaan tekstin “välittömästi”. Nuo tekstit myös syntyvät nopeammin. Lukemisessa olen kärsivällinen, mutta kirjoittamisessa kärsimätön. Siinä merkittävin syy, miksi monet tekstini, jopa kaunokirjalliset aloitukset ovat jämähtäneet pöytälaatikkoon. Onneksi aina voi tarttua kirjaan ja unohtaa muun maailman. Rakastan myös klassikoita sekä vanhaa, koristeellista suomen kieltä (jollaista voi lukea esim. Juhani Ahon teoksista).
    Hyvä löytö tämä blogisi!

    Like

    1. Kuulostaa tutulta! Kaunokirjallinen kirjoittaminen vaatii tosiaan kärsivällisyyttä yllättävän paljon, jos haluaa johdonmukaista ja hiottua tekstiä saada aikaan. Huoh… Ja vielä kun ei ole mitään takeita, seuraako vaivannäköä koskaan esimerkiksi julkaisu. Vaikka minulla onkin lähes aina ollut halu kirjoittaa julkaistava teos, olen viime aikoina entistä enemmän ajatellut, että lukeminen ja siitä nauttiminen on arvo sinänsä, ei pelkkä väline esim. kirjoitustaitojen kehittämiseen. (Saati lukeminen vain sen vuoksi, että saisi uuden sulan hattuun esittelemällä teoksen blogissa.) Yritän valita kirjoja, jotka aidosti kiinnostavat, ja välillä ne tuppaavat olemaan hieman epämuodikkaita. Toisaalta klassikoiden tuntemusta tunnutaan kuitenkin arvostavan edelleen. Ahoa en ole juurikaan lukenut, mutta muistaakseni pidin kyllä tyylistä!

      Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s