Helena Jouppila & Sanna Wallenius: Neloset – Jouppilan sisarusten tarina

8A8A1928

“Kaikki me äiteetä peljättihin.”

Ajauduin ihan vahingossa Jouppilan sisarusten tarinan pariin. En ollut koskaan kuullutkaan Jouppiloista, mutta teos pisti silmään e-kirjapalvelun uutuuksissa, ja aloinkin siltä istumalta lukea. Alussa minua houkutti aikakausi, 1950-luku, mutta hyvin pian myös itse tarina veti syvyyksiinsä ja kirja tuli luettua parissa päivässä, mikä on minulle aika harvinaista.

Jouppilan maanviljelijäperheeseen Isoonkyröön syntyi vuonna 1951 esikoisina neloset: kolme veljestä ja sisko. Perhe sai nelosten lapsuudessa paljon mediahuomiota, heistä tehtiin idyllisiä perhejuttuja ja lapset esiintyivät messuilla ja mainoksissa. Jouppilat olivat “koko kansan neloset”.  Nyt yksi nelosista, Helena Jouppila, on kirjoittanut kirjan siitä, millaista elämä kotona oikeasti oli.

Kirja onkin sen puolesta sydäntäsärkevää luettavaa.
Perheen äiti, Hilkka Jouppila, kohtelee lapsia järkyttävällä tavalla: alistaa, mitätöi, pakottaa, on väkivaltainen. Veljetkin saavat osansa äidin raivokohtauksista, mutta erityisesti äiti ottaa silmätikukseen Helenan, jota alkaa “vainota” tämän ollessa noin neljävuotias. Helena saa tuta niin nokkosista kuin haloistakin, äiti pakottaa syömään saippuavaahtoa ja pyörittää tukasta ympäri tupaa. Ei kosketa, halaa tai kehu.

Kun neloset ovat kymmenvuotiaita, perheeseen syntyy vielä yksi lapsi, Päivi, josta tulee äidin suosikki. Äiti eristäytyy Päivin kanssa kahdestaan omaan huoneeseen, jota Helena kutsuu neitsytkamariksi. Kun isän ja äidin välit lopullisesti viilenevät, isä alkaa juoda enemmän.

Murrosiän kynnyksellä Helenan kokema väkivalta muuttuu henkiseksi. Äiti piikittelee, solvaa, vähättelee ja aloittaa lopulta mykkäkoulun, jota jatkuu seitsemän vuotta. Kun Helena pääsee ylioppilaaksi, äiti ei tule paikalle, ei järjestä juhlia, ei reagoi eikä onnittele. Pettynyt Helena vie ylioppilasruusun rakkaan mummansa hautakummulle.

Isä on hyväntahtoinen muttei oikein voi vaimolleen mitään. Mumma jopa paljastaa isän sanoneen, että tämä olisi ampunut kuulan kalloonsa kauan sitten, ellei Helenaa olisi. Eikä isä tiedä kaikkea äidin käytöksestä. Pahimmat jutut tapahtuvat, kun muita aikuisia ei ole näkemässä. Äiti pelottelee, ettei kenellekään saa kertoa.

Helena miettii kirjassa syitä äitinsä käytökselle.
Hilkka oli ensinnäkin evakko, jättänyt kotinsa sodan vuoksi Karjalaan. Esikoisia tuli kerralla niin monta, että se oli Hilkalle shokki. Neloset muuttivat kotiin sairaalasta vasta kymmenen kuukauden ikäisinä. Ehkä äiti ei siksi kyennyt muodostamaan kiintymyssuhdetta vauvoihin, Helena miettii, mutta jatkaa, että isältä se kutenkin onnistui. Hilkka näki neloset vain rasitteena, kulueränä, toisinaan kilpailijoinaankin, ja suhtautui heihin vihamielisesti. Äidin kuoltua Helena löysi lääkärin kirjoittaman paperin, jossa äidille oli määritelty aikalaistermein luonnehäiriö. Tämä selittäisi poikkeuksellisen empatian puutteen ja epävakaan käytöksen. Masentunutkin Hilkka oli ja riippuvainen muun muassa Codesan-yskänlääkkeestä, jota litki pullotolkulla.

Helena jäi vaille lastensuojelua, jota olisi tarvinnut. Aikuisena hän hakeutuikin alalle hyödyntäen myös kokemusasiantuntijuuttaan. Yllättävä käänne oli Helenan avioituminen sen synnytyslääkärin kanssa, joka oli auttamassa Jouppilan nelosia maailmaan. Neloset kerrotaan ensisijaisesti Helenan kautta, mutta lopussa äänen saavat myös muut sisarukset: veljekset sekä äitinsä eristämä ja kontrolloima pikkusisko Päivi.

“Kestä nyt vielä, kyllä tämä jonakin päivänä loppuu.”

 

Helena Jouppila & Sanna Wallenius: Neloset. Jouppilan sisarusten tarina.
Docendo, 2020
E-kirja

 

Jane Austen: Viisasteleva sydän

8A8A1916

Jane Austenin Viisasteleva sydän yllätti positiivisesti.

Pidän Ylpeydestä ja ennakkoluulosta niin paljon, että olen ollut liian ennakkoluuloinen tarttumaan Austenin muihin kirjoihin. On vain tuntunut siltä, etteivät ne mitenkään voi kilpailla suosikkini kanssa. Ennakkoluuloni on pohjautunut osittain siihen, että olen vuosien varrella katsonut minisarjan tai elokuvan lähes kaikista Austenin kirjoista. Ovathan ne olleet mukavia, mutta monista on mielestäni silti puuttunut sitä jotain, joka vain Ylpeydestä ja ennakkoluulosta löytyy. Neito vanhassa linnassa -teoksen kuuntelin aikoinaan myös  cd-äänikirjana, eikä kokemus ainakaan horjuttanut piintynyttä käsitystäni. Päätin kuitenkin antaa Viisastelevalle sydämelle mahdollisuuden, kun löysin sen äänikirjana.

Teoksen päähenkilö, hyväsydäminen Anne, kuuluu kunnianarvoisaan Elliotin perhekuntaan. Ellioteilla on nimeä ja asemaa, mutta varakkuus on kärsinyt turhamaisten ja tuhlailevien isän ja isosisaren vuoksi. Äiti on kuollut jo vuosia sitten. Talousvaikeuksien vuoksi perhe joutuu vuokraamaan hienon sukukartanonsa vieraille ja muuttamaan pienempään asuntoon Bathiin. Annen toinen sisar, luulosairas Mary, on jo naimisissa ja asuu vanhan kotikartanon lähistöllä. Perhepiiriin kuuluu myös lesikirouva lady Russel, joka on aikoinaan estänyt Annen kihlautumisen sopimattomana pitämänsä henkilön kanssa. Miehellä ei ollut komeaa sukutaustaa kuten Annella.

Isän ja isosisko Elizabethin lähdettyä jo uuteen kotiinsa Bathiin Anne lupaa jäädä seuraa kaipaavan Maryn luokse joksikin aikaa, jolloin hän joutuu väkisinkin tekemisiin myös kartanon vuokranneen perheen kanssa. Uuden isännän rouva sattuu olemaan Annen entisen heilan, kapteeni Frederick Wentworthin, sisar. Niinpä Anne tapaa ennen pitkää myös entisen kihlattunsa, jota ei ole voinut unohtaa kahdeksan vuoden jälkeenkään. Jännitteet näkyvät entisten rakastavaisten kohtaamisissa puolin ja toisin eikä mustasukkaisuudeltakaan vältytä.

Pidin kirjasta: siinä oli lämminhenkisyyttä, syvällisyyttä, austenmaista ihmiskuvausta, miellyttävät päähenkilöt, englantilainen maalaismiljöö sekä tietysti ehta rakkaustarina. Samanlaista valloittavan pirskahtelevaa humoristisuutta siinä ei kuitenkaan ollut kuin Ylpeydessä ja ennakkoluulossa. Mutta olen saanut Austen-ennakkoluulojani sen verran karistettua, ettei kaikkien kirjojen tarvitsekaan tehdä samanlaista vaikutusta ollakseen silti ihan hyviä. Eikä tämän kirjan kohdalla tarvita edes ihan-sanaa.

 

Jane Austen: Viisasteleva sydän [Persuasion]
WSOY, 2015 [1818]
Lukija: Erja Manto
9 h 27 min