Jane Austen: Viisasteleva sydän

8A8A1916

Jane Austenin Viisasteleva sydän yllätti positiivisesti.

Pidän Ylpeydestä ja ennakkoluulosta niin paljon, että olen ollut liian ennakkoluuloinen tarttumaan Austenin muihin kirjoihin. On vain tuntunut siltä, etteivät ne mitenkään voi kilpailla suosikkini kanssa. Ennakkoluuloni on pohjautunut osittain siihen, että olen vuosien varrella katsonut minisarjan tai elokuvan lähes kaikista Austenin kirjoista. Ovathan ne olleet mukavia, mutta monista on mielestäni silti puuttunut sitä jotain, joka vain Ylpeydestä ja ennakkoluulosta löytyy. Neito vanhassa linnassa -teoksen kuuntelin aikoinaan myös  cd-äänikirjana, eikä kokemus ainakaan horjuttanut piintynyttä käsitystäni. Päätin kuitenkin antaa Viisastelevalle sydämelle mahdollisuuden, kun löysin sen äänikirjana.

Teoksen päähenkilö, hyväsydäminen Anne, kuuluu kunnianarvoisaan Elliotin perhekuntaan. Ellioteilla on nimeä ja asemaa, mutta varakkuus on kärsinyt turhamaisten ja tuhlailevien isän ja isosisaren vuoksi. Äiti on kuollut jo vuosia sitten. Talousvaikeuksien vuoksi perhe joutuu vuokraamaan hienon sukukartanonsa vieraille ja muuttamaan pienempään asuntoon Bathiin. Annen toinen sisar, luulosairas Mary, on jo naimisissa ja asuu vanhan kotikartanon lähistöllä. Perhepiiriin kuuluu myös lesikirouva lady Russel, joka on aikoinaan estänyt Annen kihlautumisen sopimattomana pitämänsä henkilön kanssa. Miehellä ei ollut komeaa sukutaustaa kuten Annella.

Isän ja isosisko Elizabethin lähdettyä jo uuteen kotiinsa Bathiin Anne lupaa jäädä seuraa kaipaavan Maryn luokse joksikin aikaa, jolloin hän joutuu väkisinkin tekemisiin myös kartanon vuokranneen perheen kanssa. Uuden isännän rouva sattuu olemaan Annen entisen heilan, kapteeni Frederick Wentworthin, sisar. Niinpä Anne tapaa ennen pitkää myös entisen kihlattunsa, jota ei ole voinut unohtaa kahdeksan vuoden jälkeenkään. Jännitteet näkyvät entisten rakastavaisten kohtaamisissa puolin ja toisin eikä mustasukkaisuudeltakaan vältytä.

Pidin kirjasta: siinä oli lämminhenkisyyttä, syvällisyyttä, austenmaista ihmiskuvausta, miellyttävät päähenkilöt, englantilainen maalaismiljöö sekä tietysti ehta rakkaustarina. Samanlaista valloittavan pirskahtelevaa humoristisuutta siinä ei kuitenkaan ollut kuin Ylpeydessä ja ennakkoluulossa. Mutta olen saanut Austen-ennakkoluulojani sen verran karistettua, ettei kaikkien kirjojen tarvitsekaan tehdä samanlaista vaikutusta ollakseen silti ihan hyviä. Eikä tämän kirjan kohdalla tarvita edes ihan-sanaa.

 

Jane Austen: Viisasteleva sydän [Persuasion]
WSOY, 2015 [1818]
Lukija: Erja Manto
9 h 27 min

2 thoughts on “Jane Austen: Viisasteleva sydän

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s