Kuulumisia ja muistoja

Heippa!

Tulin kertomaan lyhyesti hieman kuulumisia ja muistelemaan menneitä pitkän hiljaisuuden jälkeen.

Perustin Tuulin viemää -blogin kuusi vuotta sitten, kun palasin jatkamaan opintoja oltuani monta vuotta kotiäitinä. Se oli kuulkaa suuri askel – tuolloin melkein 5- ja 2,5 -vuotiaat lapseni aloittivat päiväkodin ja elämänrytmi muuttui kertaheitolla. Päiväkodin ansiosta yhtäkkiä minullekin jäi silloin tällöin opiskelujen lisäksi myös hieman ekstra-aikaa käyttää tietokoneella kirjallisiin harrastuksiin ja blogi alkoi kutkutella mielessä. Olin seurannut perheblogeja kotiäitinä ollessani, mutta perheen halusin pitää yksityisenä. Innokkaana ja melko tuoreena kirjallisuuden opiskelijana päätin siis perustaa Bloggeriin kirjallisuusblogin! Alkuun sisältö oli aiheiltaan hieman sillisalaattia, mutta vuosien myötä aiheet selkenivät kirjojen fiilistelyksi ja esittelyksi sekä muihin kirjallisuus- ja kirjoittamisaiheisiin. Kirjoittaminen tuli entistä enemmän kuvioihin, kun aloitin maisteriopinnot kirjoittamisen puolella.

Matkalle on mahtunut muun muassa blogimuutto WordPressin puolelle sekä valmistuminen yliopistosta kolme vuotta sitten. Viimeiset kaksi ja puoli vuotta olen ollut päivätöissä, johon kuuluu paljon tietokoneella työskentelyä, ja se on näkynyt blogin puolella tahattomana hiljaisuutena. Kun kuvittelin jo opiskelevana vanhempana eläväni ruuhkavuosia – ja olivathan nekin – nyt lisäisin alkuun ison ärrän. Pikkulapsia tai päiväkotirumbaa meillä ei tosin enää ole, mutta työt ovat luonnollisesti eri tavalla sitovia kuin opiskelu, lomat ovat reilusti lyhyempiä, ja lisäksi on koululaisten harrastuskuljetuksia, arjen projektipäälliköintiä ja ihan vaan perheajasta nauttimistakin. Tietokonepainotteisen työn vuoksi vapaa-ajalla ei ole ollut voimavaroja avata läppäriä, vaikka niin monia kertoja mielessä on pyörinyt postausideoita. Ulkoilu tekee keholle vapaa-ajalla parempaa kuin näyttöpäätteellä istuminen. Vuorokauden tunnit kun tuntuvat hupenevan vuosi vuodelta nopeammin.

Ennen blogin hiljenemistä jätin somen melko spontaanisti – jos joku on siellä ottanut yhteyttä, en vain ole pitkiin aikoihin seurannut somekanaviani. Olisi ehkä pitänyt ilmoittaa, mutta jotenkin lyhyeksi aiottu sometauko tuntui silloisten ruuhkavuosien keskellä niin tervetulleelta, että se jäikin huomaamatta pysyväksi. Mutta ei sitä koskaan tiedä, jos joskus lämmitän kirjasomenkin, jos siltä tuntuu ja aikaa riittää. Se on kyllä ilmiönä ihana!

Kirjoista olen yhä nauttinut ja niitä kuluttanut reilusti, etenkin äänikirjoina. Äänikirjat sopivat hyvin ruuhkavuosiin, kun voi samalla tehdä jotain muuta. Toisinaan olen myös lukenut edelleen. Klassikoita olen koittanut yhä saada haltuun ja lukenut välillä uudempaakin. Tytärteni kanssa eräs kirjallisuuden merkkipaalu on tänä kesänä ollut parin ensimmäisen Anna-kirjan kuuntelu yhdessä! Ihanaa kuunnella omia suosikkeja lasten kanssa – tästä haaveilin joskus täällä blogissakin. Yksittäisistä kirjasarjoista ehkä Supermarsu on viime aikoina ollut eniten lasten itsensä kuuntelussa. Toki meillä myös luetaan, mutta paljon yhdessä kuunnellaan myös.

Toivoisin todella, että ehtisin tuottaa blogiinkin välillä, edes harvakseltaan, sisältöä. Koska tässä on kuitenkin ollut jo niin pitkään hiljaisuutta ja tiedän elämän realiteetit, voi olla, että se jää vielä odottamaan aikaansa. Mutta eihän sitä koskaan tiedä. Saan tällä hetkellä kirjoittaa ja kuvata työkseni ja on mahtavaa saada siitä vielä palkkaa, mutta myös tätä aivan omaa juttuani olisi niin kiva ehtiä joskus edistää. Mutta aika aikaansa kutakin, kuten äitini sanoo.

Olen oikeastaan aika erilaisessa elämäntilanteessa kuin blogia perustaessani. Silloin olin kirkasotsainen opiskelija ja leikki-ikäisten äiti. Oli neuvolat, vasu-keskustelut, oma ura vasta haaveena. Nyt olen työssäkäyvä koululaisten äiti. En haluaisi sanoa että kyynisempi mutta ehkä sitten realistisempi. Kuulostaisi typerältä nuoresta Tuulista mutta niin se vain on. Olen todella kiitollinen tästä elämäntilanteesta vaikka luovat omat projektit ovatkin jäissä. Elän nyt sitä tavallista elämää, jossa tehdään töitä, maksetaan asuntolainaa ja vietetään päälle vapaa-aikaa. Kuitenkin tämä on nyt sitä tärkeää ja olennaista. Kirjahaave on yhä odottamassa enkä näkisi itseäni kuitenkaan vuosikymmenien kahdeksasta-neljään -putkessa, olenhan vasta 33 ja elämään mahtuu monenlaista vaihetta. Olen saanut vertaistukea Vihervaaran Annalta, jota lasten kanssa kuuntelimme tänä kesänä. Kaikella on aikansa ja aina saa haaveilla.

Realistina ja sähkölaskujen noustessa reilusti talvea kohti päädyin kuitenkin proosallisesti irtisanomaan maksullisen WordPress-sopimukseni nyt, kun blogi on ollut lähinnä vain olemassa. Rakastamani visuaalinen ulkoasu tulee siis muuttumaan jonkin verran pelkistetymmäksi, luulisin, kun muutos ilmaiseen versioon astuu voimaan. Myös osoite muuttuu omasta domainistani “tavis”-osoitteeksi. Blogi toivottavasti tulee kuitenkin muutoksen jälkeen säilymään sisällöltään, vaikka siirtyy ilmaiseen versioon. Ilmainen versio toki mahdollistaa edelleen kirjoittelun, jos sille päälle satun, mutta eipähän tule laskun maksamisen hetkellä sitä fiilistä, ettei ole ehtinyt hyödyntää sitä.

Kiitos teille kaikille ihanille lukijoille – ehkä vielä nähdään blogissa joskus tulevaisuudessa!

Tuuli

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s