Kirjoittaisin, mutta…

Oikein harmittaa, etten ole ehtinyt blogin äärelle koko alkuvuonna!

On tullut oivalluksia ja havaintoja kirjoittamisesta, joitakin esittelemisen arvoisia kirjojakin. Eikö olekin hassua, että olen kokopäiväisesti kirjoittamisen kanssa tekemisissä, enkä siksi ehdi kirjoittaa!

Sellaista se tutkimuksen teko on. Ja aika aikaansa kutakin.

Työskentelylle varatut ajalliset ja luovuudelliset resurssit päivistäni ovat menneet tehokkaasti gradun hyväksi. On priorisoitava, sillä gradun lisäksi myös kaikki viimeiset kurssit, esseet, tehtävät, artikkelit, referaatit ja esitelmät pitäisi saada valmiiksi kesään mennessä. Jos keskityn ahkerasti työskentelemään, sen pitäisi onnistua. On vapauttavaa viivata yli tehtäviä opintojen to do -listasta ja olla aina yhtä riviä lähempänä maisterin tutkintoa. Olohuoneemme nurkkaan on huomaamatta pesiytynyt kymmenien lähdekirjojen yhdyskunta, joita koitan ottaa haltuun yksi kerrallaan.

Gradua työstäessä nousee mieleen usein ajatuksia kirjoittamisesta, joita olisi mukava jakaa tänne blogiinkin. Luonnoksissa onkin keskeneräisiä postauksia, jotka toivoisin saavani joskus lähiaikoina ilmoille. Niissä ajatus on jäänyt puolitiehen, kuvat ottamatta tai jotain.

Tulin vain kertomaan, että kirjoittaisin mielelläni tännekin.

 

Kirjoittamiskuulumisia

Minulla on sellainen tuntu, että tänä vuonna blogissa tulee olemaan kirjoittamisaiheisia postauksia suhteellisesti enemmän kuin aiemmin. Kirjoittaminen on minulle tänä lukuvuonna isommassa roolissa kuin ehkä koskaan, sillä kaikki muutamat jäljellä olevat kurssini liittyvät kirjoittamiseen ja lisäksi graduseminaari ja itse gradu sekä liittyvät aiheiltaan kirjoittamisprosessiin, että ovat sitä itseään. Minulla ei siis ole enää muita kursseja viemässä huomiota kirjoittamiselta. Silti oma työaika lasten koulu- ja hoitopäivän aikana tuntuu usein vilahtavan kuin siivillä, varsinkin jos ja kun en aina saa aiheesta heti kiinni. Pidän kuitenkin siitä, että osa päivistä voi olla lyhyitä, osa pitempiä tarpeen mukaan, opiskelu on ihanan joustavaa työelämään verrattuna!

Vaikka pelkästään kirjoittamiseen keskittyminen on harvinainen mahdollisuus, se on myös tavallaan vaikeaa, sillä joinakin päivinä pää tuntuu niin tyhjältä, ettei mitään oikein saa aikaiseksi. Toisina taas voisi kirjoittaa vaikka kuinka, mutta juuri silloin ei välttämättä olekaan mahdollisuutta. Aloin muuten äsken kirjoittaa tätä postausta, kun kerta kaikkiaan jumitin gradualkioni kanssa. Tuntuu, että vaikka “päätyöni” on nyt kirjoittaminen, siihen perehtyminen ja tutkiminen, en taida saada aikaiseksi kauheasti enempää tekstin saralla. En vain pysty tekemään sitä koko ajan. En ole vielä päässyt ihan kiinni gradumoodiin. Toki osa prosessista tapahtuu pään sisällä ja etenee siellä ennen kuin muuttuu konkreettiseksi. Olen myös suunnitellut pientä “opintoretkeä” romaanini tapahtumapaikoille ja se tuntuu hyvin innostavalta ajatukselta! Kirjan työstäminen voi olla muutakin kuin kirjoittamista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toivoisin, että saisin romaanikäsikirjoitukseni niin valmiiksi tämän vuoden aikana, että voisin jättää sen kokonaisuutena osaksi graduani. Jos se on vielä kesken, sitten liitän graduuni siitä vain osan. Kirjoittamisen gradu sisältää myös teoreettisemman osuuden, joka sekin kyllä liittyy kyseiseen tekstiini ja kirjoitusprosessiin. Todennäköisesti tutkiskelen siinä epookki- tai historiallisen romaanin ajankuvan luomista, koska tekstini sijoittuu historiaan, 1900-luvun eri vuosikymmenille. Mutta aloittaminen ei ole mitenkään helppoa! Tässä vaiheessa opintoja ohjeetkaan eivät enää ole kovin selkeitä, vaan tekeminen on hyvin itseohjautuvaa. Valinnanvaraa on, mutta miten sitä käyttää?

Olen jo luonut tiedoston nimeltä gradu ja alkanut kerätä sirpaletietoa ja lähteiden nimiä, mutta muuten teoriaosuus on aivan alkutekijöissään. Tiedonhakukin on oma projektinsa. Käsikirjoitus sen sijaan on kyllä hyvässä vaiheessa, mutta pysähtyy säännöllisesti. Sykli on suunnilleen tällainen: saan inspiraation, työstän kirjoitusta, simahdan tai inspiraatio kuluu loppuun tai on muita tehtäviä, teksti jää tauolle, kunnes kaivan sen myöhemmin esiin joko puoliväkisin tai uuden inspiraation synnyttämänä.

Aloin graduohjaajien suosituksesta kirjoittaa myös työpäiväkirjaa kirjoittamisestani, mikä tuntuu herättävän paljon ajatuksia. Kirjoittaminen on ehkä tapetilla nyt tällä hetkellä enemmän kuin valmiit kirjat, joten se tulee varmasti näkymään myös blogin aiheissa. Toki perinteisiä kirjapostauksiakin vielä nähdään.

Onko ruudun toisella puolella muita kirjoittajia tai gradun työstäjiä?

Moi

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Blogiloma venyikin sitten koko kesän mittaiseksi. Olen odottanut rauhassa, milloin tulee oikeasti halu aloitella taas blogihommia, ja elokuun piti näköjään vaihtua syyskuuksi, ennen kuin se päivä koitti. Olen kuitenkin ollut pelkästään iloinen, että blogilomasta olen pystynyt nauttimaan täysin siemauksin ja hyvällä omallatunnolla, sillä tunnollisena ja helposti syyllistyvänä ihmisenä saatan ottaa paineita turhaan.

Yllätyin, että kesänkin aikana blogissa oli kuitenkin jonkin verran vierailtu, ja etenkin muutamiin postauksiin ihmisiä on löytänyt kesälläkin muita enemmän, ehkä googlen kautta, en tiedä. Ainakin postauksiin Maijan tarinasta sekä Nadia Muradin Viimeinen tyttö – Olin Isiksen vanki -kirjasta virtaa tasaisesti kävijöitä edelleen.

Kesä meni hyvin ja oli enimmäkseen ihana. Intensiivisen lukuvuoden jälkeen oli mahtavaa pitää totaalitaukoa läppäristä ja somesta, en kaivannut niitä yhtään. Myös kamera sai pysyä enimmäkseen kaapissa, vain pidemmillä reissuilla kannoin sitä kaulassani. Kamerastakin on tullut kuin vaivihkaa työväline blogin ja toimittamisen kautta, joten assosioin sen samaan kategoriaan kuin tietokoneenkin. Talvella läppäri kun on tärkein työvälineeni. Tästä voi varmaan päätellä, että myös kirjoitukset lepäsivät rauhassa kesän. Kirjoittamiskuulumisia voisin kirjoittaa lisää omassa postauksessaan.

Olin myös ilmeisesti saanut tarpeekseni kirjoista, sillä lukeakaan ei huvittanut. Myös Bookbeat oli tauolla loppukesään asti, kunnes mieheni alkoi taas tehdä työreissuja, joiden pitkillä automatkoilla äänikirjat ovat ylivetoja. Kesän aikana Bookbeatiin olivat ilmestyneet myös erittäin tervetulleet Risto Räppääjä- ja Heinähattu ja Vilttitossu -kirjat, joten minä ja lapset olemme kuunnelleet niitä harva se päivä. Ja olenpa ajautunut taas kuuntelemaan paria aikuisten kirjaakin. Loma ja kirjatauko ovat tehneet tehtävänsä! Ähky on helpottanut.

Vähitellen myös opiskelu- ja kirjoitus-, jopa bloggaamismotivaatiot ovat palailleet. Opiskelu- ja kirjoitusmotivaatiot kulkevat nimittäin aika lailla käsi kädessä, sillä graduni sisältää kaunokirjallisen osuuden. Alkava lukuvuosi onkin toivon mukaan viimeinen opiskeluvuoteni yliopistossa. Meillä asuu nyt ekaluokkalainenkin, joten siksikin on ollut hyvä rauhoittaa elokuuta ja aloitella koulua pehmeällä laskulla. Mukavia, rauhallisia iltapäiviä.

Blogin tulevaisuus oli totta puhuen hieman vaakalaudalla. Kesällä pähkäilin, miten voisin jatkaa blogia, jos en kenties enää lue enkä kirjoita, ne asiat tuntuivat helteen helliessä niin kaukaisilta. Onneksi motivaatio on syksyn muassa palannut itsestään eikä minun ole tarvinnut pakottaa itseäni. Aikeenani on jatkaa bloggaamista, mutta yritän pitää julkaisuaikataulun väljempänä kuin aikaisempina kahtena vuotena. (Ei toivon mukaan alituisesti kuitenkaan kesäloman pituisia taukoja, heh). En ole vielä varma, keskitynkö vain blogiin ja jätän blogin somekanavat sikseen, vai riittääkö energiaa päivittää myös niitä. Blogiin ja someen saa nimittäin upotettua aikaa tasan niin paljon kuin sitä on valmis antamaan, joten pitää itse toimia oman aikansa portinvartijana.

No, tästä lähdetään katsomaan, mitä tämä vuosi tuo blogin suhteen tullessaan. Tervetuloa.

Hei vaan hei

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Moi! Tulin vain kertomaan, etten ole hylännyt blogia, vaikkei minusta olekaan vähään aikaan kuulunut! Instagram-tiliäni seuranneet ovatkin varmaan jo huomanneet, että meillä oli muutto tässä noin viikko sitten! Muutimme rivitalokolmiosta ihanaan omakotitaloon, joten aikalailla muutto, seinien maalaaminen ja uuden kodin laittaminen ovat vieneet huomion parina viime viikkona. Ihanaa kyllä olla täällä ❤ Vielä on laatikoita purkamatta, joten hommaa tuleekin riittämään, mutta se on kuitenkin sellaista kivaa puuhaa. Täällä on ihanan talvistakin.

Lisäksi tähän marras-joulukuun vaihteeseen osuu usein opiskelujen puolesta kauhea määrä dead lineja, ja niin tänäkin vuonna! Kouluhommia riittää yllin kyllin aika lähelle joulua siis. Opiskelen draamakasvatusta nyt sivuaineena ja pidän siitä ihan valtavasti, mutta siinä on myös aika työläitä tehtäviä lähijaksojen ohella. Lisäksi teen hieman töitä samalla. En siis ole ehtinyt kauheasti kirjoitella tai lukea paitsi koulukirjoja, joten siksi blogikaan ei ole päivittynyt.

Minulla on tosin ollut pitkään jo kesken Anthony Doerrin ihana romaani Kaikki se valo, jota emme näe, ja varmaan pian saan sen loppuun, joten siitä ainakin pääsen tännekin hehkuttamaan jossain vaiheessa! Instagramia (lue: bookstagramia) päivittelen aktiivisemmin, joten kannattaa seurailla sieltäkin juttuja! Ihanaa adventin aikaa kaikille!