Empire State of Mind

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen aina rakastanut matkustamista. Siinä on jotain kiehtovaa, kun pääsee johonkin täysin uuteen ympäristöön, jossa kukaan ei tunne valmiiksi ja saa tutustua uusiin kulttuureihin ja nähdä Luojan luomia luonnonihmeitä. Olen kiitollinen siitä, että olen pienestä pitäen päässyt matkustelemaan aika paljon, ja siitä rakkaus matkustelua kohtaan on jäänyt. Kun asuin vielä kotona, teimme lähes kaikki ulkomaanmatkamme omalla autolla Eurooppaan. Pisimmillään ajoimme Suomesta jopa Kroatiaan ja Espanjaan asti! Olihan siinä autossa istumista, mutta palkinto oli sen arvoinen. Suurin osa mantereista on osaltani kuitenkin ihan koskemattomia: Etelä-Amerikka, Afrikka, Aasia ja Australia. (Yhdysvalloissa olen joitakin osavaltioita kiertänyt 1,5-vuotiaana, mutta siitä en muista mitään. Nukkunut kuulemma autossa presidenttien päiden kohdalla Mount Rusmorella, silittänyt omien sanojeni mukaan biisonia (hevosta) ja nähnyt Vapaudenpatsaan lentokoneesta.)

Hotellilomia tai pakettimatkoja emme koskaan perheen kanssa tehneet, ja sieltä on jäänyt itsellekin sellainen toive saada matkoilta mukaansa kokemus jostakin, mikä on sen kulttuurin tavallinen. Omatoimimatkailu on yleensä myös selvästi halvempaa. Toki jos joku nyt tarjoaisi koko perheelle ilmaiseksi all inclusive -paketin Kanariansaarilta, lähtisin kiljuen matkaan. Mutta jos ja kun yleensä pystyy tekemään lapsiperheenä vain sen yhden reissun vuodessa, käyttää mielummin ne rahat niin, että näkee kaistaleen myös sitä oikeaa maata muiden suomalaisten sijaan. Nämä asiat riippuvat kunkin perheen kohdalla tietysti niin siitä, mitä lomalta toivoo: monille pääjuttu voi olla juuri se helppous, valmis tuttu ruoka ja suomenkielinen ohjelma, jolloin pakettimatkat ovat tietysti numero yksi. Toki lasten kanssa itsekin kaipaan helppoutta enemmän kuin ennen heitä, joten stressaavat extreme-kohteet ovat poissuljettuja. Omatoimimatkailla voi kuitenkin varsin mukavasti, ainakin kotinurkillamme Euroopassa.

Tämän postauksen kuvat ovat kaikki viime kesän Itävallan reissulta. Siellä on kyllä ihan mielettömän kaunista. Aika paljon Eurooppaa nähneenä voisin melkein sanoa, että nämä ovat niitä omia lempinäkymiäni, jonne on ihana myös palata. Aikaisemmin ajattelin, että joka matka pitäisi tehdä täysin eri paikkaan, mutta oikeastaan olisi hullua jättää menemättä niihin omiin lemppareihin, jos ne ovat löytyneet. Tietysti joka matka toteutetaan aina vähän erilaisella twistillä ja majoitus- ja tutustumiskohteilla. Nyt, kun on omia lapsia, jolloin perheystävällisyys ja taloudelliset seikat merkitsevät hyvinkin paljon, vaihtoehtoja ei mitenkään ylen runsaasti edes ole omilla kriteereillä. Suurimmat turistirysät ja suurkaupungit lasten kanssa ovat toistaiseksi pannassa, vaikka kaupunkilomat itseäni kiinnostaisivatkin.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Matkailussa ja lukemisessa on aika paljon samaa. Jos olisi mahdollisuuksia matkustella enemmän, saattaisin pitää matkablogia, mutta kirjablogi on tällainen edullisempi keino avartaa maailmankuvaansa. Sekä matkustelu että lukeminen opettavat uusia asioita ja saavat näkemään, että ne omat piirit ja oman kaupungin kuviot ja murheet ovat lopultakin aika pienet eikä kaikkea kannata uskoa. Asiat voidaan tehdä niin monella tavalla. Molemmat tarjoavat myös esteettisiä nautintoja: toinen konkreettisesti, toinen mielikuvituksen siivin. Lukiessakin matkustetaan toiseen aikaan ja paikkaan. Kuinka moni tyttökirjafani muka ei ole selvillä esimerkiksi Prinssi Edwardin saaren maantieteestä tai Englannin nummien hiljaisesta kauneudesta? Kirjoista voi oppia myös suoraan eri kulttuureista. Minulla esimerkiksi on nyt sellainen Ranska-kausi, jolloin ahmin toimittajien kirjoittamia, omakohtaisia Ranskan-kokemuksia.

Minne haluaisin matkustaa, jos ei olisi mitään rajoitteita? (Kuriositeettina voin sanoa, että vanhemmiten mukavuudenhalu on nostanut päätään enkä haaveile enää kovin askeettisista oloista.) New York on kaupunkikohteista tällä hetkellä yksi vahvimpia. Aika näyttää, jääkö se vain haaveeksi. Sinne ei moniin vuosiin kannata kuvitellakaan lähtevänsä lasten kanssa. Ja pariskuntamatka taas olisi niin hankala järjestää. Yhdysvalloista toinen täsmäkohde olisi Georgia, Atlanta, Charleston ja “vanha Etelä” Tuulen viemään maisemineen. Myös toki jo aiemmin mainitut Kanadan Prinssi Edwardin saari sekä Englannin nummialueet. Aasiasta en tällä hetkellä haaveile kauheasti – ehkä uutisten superbakteerit ja muut levottomuudet ovat vaikuttaneet siihen. Kiina on kuitenkin kiinnostanut aina eniten Aasian maista. Italia on ihana, ja Rooma, Firenze, renessanssin taideaarteet olisi mahtava kokea. Samoin Versailles, Louvre ja Pariisi, tosin taannoiset terrori-iskut ovat vähän säikäyttäneet. Myös Wien palatseineen kiinostaa kovin. Vaikka näissäkin maissa olen päässyt käymään ja useastikin, pääkaupungit ovat aiemmin mainituista syistä jääneet väliin!

Lasten kanssa ulkomaille matkustaminen on kivaa ja olemme siinä jo aika kokeneita: melkein joka vuosi olemme tehneet pidemmän ulkomaanreissun heidän kanssaan ja sen lisäksi parina vuonna risteilyn Ruotsiin. Kuten tavallinen arkikin, vuosi vuodelta myös matkustaminen lasten kanssa helpottuu, kun he tulevat koko ajan omatoimisemmiksi. Kävelevät omin jaloin läpi turvatarkastuksen, eivät säntäile täysin päämäärättömästi ja vessa- ja syömisasiat hoituvat samassa rytmissä kuin aikuisilla. Kuitenkin he ovat lapsia, joten olemme huomanneet, että maaseudulla ja rauhallisissa paikoissa koko porukalla on rennompaa. Nämä Salzgammergutin maisemat olivatkin aivan täydellisiä perhelomailuun. Viime kesän Itävällan reissustamme voit lukea täältä, täältä ja täältä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ehkä kymmenvuotishääpäivämme parin vuoden päästä voisi olla kyllin hyvä syy juhlistaa avioliittoa yrittämällä järjestää kahdenkeskinen matka johonkin kaupunkikohteeseen. Ainakin Euroopan pääkaupunkeihin lentää helposti vain pidennetyksi viikonlopuksikin. Kirjan julkaiseminen tuntui taanoin niin epärealistiselta tavoitteelta, että lupailin jo itselleni, että jos se joskus toteutuu, yritän järjestää palkinnoksi itselleni ja miehelleni reissun Tuulen viemään maisemiin. Mutta voi olla niinkin, että jos tuo kirjajuttu joskus toteutuu, se voi tarkoittaa myös, että olenkin niin pee-aa kulttuurityöläinen, ettei niillä liksoilla lähdetä kuin korkeintaan pummilla Tallinnaan. Olen käsittänyt, että suurin osa kirjailijoista on aika nälkätyöläisiä apurahoineen. No, ehkä teen ykkösellä läpimurtoromaanin…

Kuten varmaan on sanomattakin selvää, matkailu itsessään ei tee ketään onnelliseksi tai ole mikään elämän tarkoitus. Elämä ei ole todellakaan vähemmän hyvä, vaikkei yhtäkään oman bucket listin haavekohteista saisi vetää yli. Ja muistakaa, aina voi lukea kirjoja, ne luovat myös tunnelmaa ja aidon kokemuksen siitä, että tietää jostain muustakin kuin oman kotikylän juoruista. Ja vaikka vapauden ja unelmien kaupunkina tunnettu NYC jäisi vapaudenpatsaineen ja keskuspuistoineen vain haaveeksi, on matkustaminen loppujen lopuksi pohjimmiltaan myös Empire State of Mind – mielentila… Ja sen voi saavuttaa kotonakin vaikka tätä kappaletta kuuntelemalla, kuten minä olen tällä viikolla tehnyt.

 

Itävalta

Moikka! Terveisiä lomalta! Ollaan reissailtu niin Suomessa kuin ulkomaillakin ja blogilomaakin olen pitänyt ihan reilusti. Läppäri on saanut lepäillä rauhassa repussaan. Olimme vajaa pari viikkoa tämän kesän ulkomaanreissullamme Itävallassa ja taas vahvistui se tunne, että se on yksi Euroopan kivoimmista, helpoimmista ja kauneimmista alueista omatoimiseen perhematkailuun.
Lensimme Lufthansalla Müncheniin Etelä-Saksan puolelle, koska sinne saa paljon halvemmalla lentoja kuin Itävaltaan. Lufthansa ja Münchenin lentokenttä ovat muutenkin tosi perheystävällisiä, ja lentomatka on ihanan lyhyt, vain 2,5 tuntia. Lentokentällä on jopa siisti, turvallinen ja ilmainen lasten oma lounge, jonne voi jättää lapset ohjaajien kanssa vähäksi aikaa ilman vanhempiakin. Paluumatkalla hyödynsimme tätä ja hyvin lapset viihtyivät pallomeressä ja muissa aktiviteeteissä kielimuurista huolimatta. Saksassa ja Itävallassa on muutenkin niin ihanan siistiä ja kaikki on järjestyksessä, että siellä on lastenkin kanssa helppoa ja mukavaa matkustaa. Eikä taukopaikoilla ole mitään reikä lattiassa -vessoja.
Münchenistä oli noin 200 km matkaa majapaikkaamme, joka sijaitsi Itävallassa Salzgammergutin alueella, Fuschl am Seen kylän liepeillä. Vuokra-autolla karautimme sinne, ja matka taittuikin melko pikaisesti nopeusrajatonta autobahnia pitkin. Meitä perillä odottava asunto oli tosi siisti, sellainen Alpeille tyypillinen ferienwohnung maalaistalossa. Se on edullisempi ja mielestäni myös miellyttävämpi tapa matkustaa kuin hotelliloma, jos on kyseessä pitempi kuin parin yön reissu. Parvekkeeltamme avautuivat aivan ihanat maisemat, joissa sielu sai levätä. Meitä hellivät melkein joka päivä ihanat helteet, joita seurasivat useampana iltana myös ukkoskuurot.
Noissa maisemissa ei ollut edes hirveä katastrofi se, että meille iski reissussa oksennustauti. 3/4 perheestä sairastui, minä mukaan lukien. Onneksi se meni kullakin melko nopeasti ohi eikä koko loma mennyt vain sairastaessa. Ja onneksi se ei alkanut kellään lentokoneessa!
Fuschl am See on tosi nätti pieni kaupunki. Kylän ranta on aivan upea, niin seesteistä, niin kaunista. Muita matkailijoita ei ollut tungokseksi asti, sopivan rauhallista ja kodikasta. Paljon luontoa. Lehmät kuuluvat kuvaan, niitä oli välillä tielläkin.
Alueella olisi loputtomasti tekemistä ja nähtävää. Sitä riittää moneksi matkaksi. Aina uusia suloisia pikku kyliä, kristallinkirkkaita järviä, luontoretkiä, uusia vuoria valloitettaiksi. Tämä oli minulla jo aika mones kerta Salzgammergutin alueella ja perheenäkin jo toinen, mutta taas oli kaikki sopivasti uutta, kun olimme taas hieman eri paikassa kuin viimeksi. Nuo järvet, joita siellä on paljon, ovat uskomattoman kauniita ja läpinäkyviä. Niiden rannoilla on myös usein edullisia ja siistejä maauimaloita, jonne lasten kanssa on mukava mennä. Ihania luonnonrantoja myös. Lähistöllä oli myös kaunis St. Gilgenin pikkukaupunki, josta alla olevat kuvat.
Kävimme yhtenä päivänä myös Salzburgissa ja Hallstattissa, mutta minulla on niin paljon kuvia, että taidan tehdä niistä ihan omat postauksensa.

Kesämielellä


Ajatukseni

ovat pienet ja onnelliset
kuin sinisiipiperhosen,
eikä sydämelläni ole
enemmän huolta kuin oravanmarjalla,
joka kohottaa kukintonsa
kuin lapselliset sormet
osoittamaan ihanaa
aurinkoa
 
Katri Vala

 

 

 

 

 

 

 

Laivareissu Tukholmaan

 

Moikka moi! Olen vielä täällä, vaikka blogissa ei ole kuulunut mitään vähään aikaan. Se johtuu enimmäkseen siitä, että mulla on nyt tosi tiivistä opiskelun kanssa, eli hommia riittää! Varmaan koko loppukevät on aika täysi koulun suhteen, mutta toivottavasti ehdin välillä myös blogata, postausaiheita on kyllä mielessä, niin kirjoista kuin vähän muustakin. 
 
Tulin kertomaan tänne kivasta Tukholman reissustamme, mutta koko Tukholma saikin uuden, synkän sävyn ylleen tänään, kun siellä oli se (terrori)isku, kuorma-auto ajanut väkijoukkoon. Ihan järkyttävää! Valitettavasti se ei ole kovin yllättävää, mutta koskettaa jotenkin aina enemmän, kun ne tapahtuvat niin lähellä. Ja juuri äsken oli se Pietarinkin isku. Ei tehnyt kauheesti muuten mieli mennä metroon, mutta ei maan pinnallakaan näköjään sen turvallisempaa välttämättä ole.  
 
Meillä oli kuitenkin kiva reissu, olimme oman perheen kesken päivä Tukholmassa -risteilyllä, maanantain vietimme Tukholmassa. Reissu tuli tosi hyvään saumaan, koska se oli ihana  pikku breikki tähän muuten niin kiireiseen arkeen. Kotiin tultiin myöhään tiistai-iltana, ja keskiviikko olikin heti tavallista pitempi päivä, eli suoraan arjen keskelle hypättiin takaisin. Laivalla viihdyttiin hyvin koko perhe, buffet-ruokailu on oma suosikkini, oli ihana saada aamupalatkin valmiina. Tytöt tykkäsivät tietysti pallomerestä ja tax freen karkkiosastosta. 
 
Tukholma-päivälle meillä ei ollut mitään valmista ohjelmaa, lähinnä kävelyä ja katselua. Tultiin Vikingin satamaan, ja siitä Södermalmin kautta hipsuteltiin näköalareittiä Vanhaan kaupunkiin. Södermalmilla on ihania vanhoja taloja, pidän siitä alueesta tosi paljon. Gamla Stan on tietysti myös ihana. Kävelimme Kuninkaanlinnalle ja olisimme menneet sisään, mutta se sattui olemaan juuri maanantaisin kiinni. Vanhan kaupungin laidalta löytyi yksi tosi hyvä ja suosittu kiinalainen ravintola, jossa söimme. Aurinkokin vähän pilkisteli, joten ihanan keväisestä säästä saimme nauttia, Jyväskylässä kun oli lähtiessämme vielä kunnon lumikinokset. 
 
Toivotaan, että Tukholman hirveä välikohtaus ei toistuisi siellä eikä täällä. Nuo ovat niin kauheita juttuja ja lietsovat pelkoa niin, ettei kohta uskalla mennä edes Helsinkiin tai mihinkään, missä on muita ihmisiä. Mutta pelon yllyttäminen on varmaan yhtenä tarkoituksenakin, eikä koko maailma voi pysähtyä terroristien takia. Miten paha olo täytyykään ihmisellä olla, että menee tekemään jotain tuollaista?   

 

Laiva- ja junakuva sekä kuvat, joissa minä näyn: Kimmo Korpela. 

Opiskelijan luksusta

Silloin tällöin minulta kysytään, millaista on opiskella tässä elämäntilanteessa. Enhän ole enää suoraan lukiosta tullut ja kaksi lastakin on. Kysyn sitä välillä itseltänikin, jos mieleen tulee, että pitäisikö olla jo töissä tienaamassa. Haluan kuitenkin saada tutkinnon loppuun, joten aion sen tehdä, myös tässä elämäntilanteessa. Opiskelu on kivaa, ja tein tähän pienen listan hyvistä puolista (myös motivoinniksi itselleni). Uskaltakaa vain rohkeasti raskautua opiskeluaikanakin (jos muuten elämäntilanne sallii), ei se haittaa, jos tekee juttuja vähän eri järjestyksessä kuin muut.

(Tässä leikkimielisessä listassa on kyse yliopistomuotoisesta opiskelusta, muissa opinahjoissa voi olla eri käytäntöjä)

VAPAUS!
Mahdollisuus räätälöidä juuri sellaiset aikataulut kuin itselle sattuu sopimaan ja edetä ihan omaan tahtiin. Perheelliselle tämä järjestely sopii kuin nenä päähän. Lastenkaan ei välttämättä tarvitse olla päiväkodissa täysiä viikkoja. (Vienti- ja hakuvuorot tosin jäävät sitten sinulle, koska opiskelijana ehdit iltapäivällä aikaisemmin paikalle) 
– YLIOPISTOLIIKUNTA
Siis oikeasti: Mistä kuntokeskuksesta saat vuodeksi 55 eurolla rajattomat oikeudet jumppatunneille ja kuntosalille! (Tosin perheellisenä käyttö jää siihen yhteen zumbatuntiin silloin kun ehtii, mutta kuitenkin…) Bonuksena yo-liikunnan sauna! Se tuo fiiliksen, että kävisi paremmillakin mestoilla.
 
– ALENNUKSET SIELTÄ, TÄÄLTÄ JA TUOLTA
On niiiiin nautinnollista näyttää opiskelijakorttia vähän joka paikassa, kun vertaa kotiäitivuosiin, jolloin tulot ovat lähes yhtä pienet, mutta alennuksia ei saa mistään. Jyväskylässä pääsee viimetipan opiskelijalipulla jopa teatteriin alle kympillä (perheellisenä et tietenkään tule koskaan menneeksi, mutta jo pelkkä ajatus mahdollisuudesta lämmittää).
 
HALVAT LOUNAAT
2,60 täyttävästä, terveellisestä ateriasta? Kyllä opiskelijalle. Nyt joku 7 euron lounaskin kuulostaa ihan kiskurihinnalta. Opiskelijaruokapaikkojen kuningatar on Jyväskylässä Kasvisravintola Katrina. 
 
EI PUKUKOODIA
Itse asiassa erotut vain, jos olet pukeutunut erityisen siististi. Täällä ei työasuja, salkkuja, jakkupukuja tai kalliita asusteita vaadita, vaan revityt farkut ja kuluneet tennarit ovat normi. Ilmeisesti kauppatieteiden puolella pukeutuminen on vähän erilaista, mutta humanisteilla ei haittaa, jos tukka jäi aamulla harjaamatta ja päälle sattui lähtöhötäkässä vaarin vanhat sammarit ja kauhtunut neulepaita, se on vaan tosi jees. Taikun laitoksella plussaa kirpparilta löydetyt nyörikengät Ylpeys ja ennakkoluulo -tyyliin.

HYÖTYLIIKUNTA
Kaikki kulkevat pyörällä “kouluun”, joten totta kai sinäkin! Myös pimeällä, märällä ja liukkaalla kelillä. (Joskus voi huijata kävellen.)

HUOLIMATTOMUUS EI HAITTAA
kuin korkeintaan itseäsi. Et kuitenkaan saa potkuja koko puljusta, vaikka palauttaisit toisinaan vähän sinne päin sutaistuja tehtäviä. 
OPISKELIJAN IDENTITEETTI
On hauskaa olla siltä väliltä – vähän akateemiseen päin, mutta kuitenkin tulotasolta kaikkien huonopalkkaistenkin duunareitten alapuolella. On jotain kosketuspintaa molempiin maailmoihin. Myös monet “paskaduunit” tulevat opiskelijoille tutuiksi, niin osaa sitten arvostaa korkealle niittenkin tekijöitä. (Ja toivottavasti muistaa sen myös valmistuttuaan!)

KANSAINVÄLISYYS
On virkistävää nähdä päivittäin kampuksella vaihtareita ja kuulla vieraita kieliä. Kotiäitiaikoina unohtaa helposti, että maailmaa on olemassa lähileikkipuiston takanakin. 
 
YTHS
Lääkäriä odottaessasi voit lueskella rauhassa lehtiä seesteisessä ja siistissä aulassa kuin olisit missäkin yksityisellä. Eikä maksa juuri mitään. Lasten kanssa saat sitten ihan tarpeeksi rampata siellä kunnallisessa päivystyksessä karkeuksia huutelevien juoppojen seassa. 

LOMAT
Mahdollisuus pitkiin lomiin tarkoittaa myös lapsille mahdollisuutta huilata päiväkodista. Paitsi jos sinun täytyy mennä loman ajaksi töihin…

NUOREKKUUDEN ILLUUSIO
Yliopistossa ei ole iällä väliä: joka tapauksessa olet nuorekas, koska “opiskelet vielä”. Menet vielä kolmenkympin korvilla (ainakin omasta mielestäsi) ihan muitta mutkitta siellä parikymppisten joukossa. Saattaapa huudeilla törmätä jopa itseään vanhempiinkin!

JOUSTAVUUS
Mahdollisuus puuhailla kaikenlaista siinä ohella. Tehdä keikkatöitä, freelancerjuttuja, kirjoittaa blogia… Palkkatöissä ei paljon Bloggeria työajalla availtaisi!

PAINEETTOMUUS
Olet vastuussa tekemisistäsi – mutta vain itsellesi. Toki ryhmätöissä pitää huomioida muitakin, mutta periaatteessa opiskelun ei pitäisi tuoda valtavia paineita, kunhan saa jonkinlaiset opintopisteet raapaistua kasaan. Ei ole työnantajaa hengittämässä niskaan. Se on vaan opiskelua! (Paitsi mites se vanha klisee menikään: Ei koulua, vaan elämää varten!)  

URAUTUMATTOMUUS 
Vaikka olet valinnut tietyn alan hakiessasi opiskelemaan, sivuainevalinnoilla ja omalla kiinnostuksella voit määrittää paljon, mihin lopulta päädyt töihin. Opiskeluaika on jännittävää, kaikki on vielä avoinna! (Voit unelmoida mistä tahansa työpaikasta. Vaikka alasi työnäkymät olisivat surkeat, et ole työtön niin kauan, kun olet vielä opiskelija.)

Kaiken kaikkiaan opiskelu on tosi nastaa ja on kivaa ja jännittävää elää tätä vaihetta. Totta puhuakseni olen silti tosi iloinen, että toinen meistä on jo valmistunut, niin ei tarvitse sitkuttaa ihan pelkillä opintotuilla. Perästä tullaan!

 
 
    Kuva: Kimmo Korpela