Me

 

Sinä ja minä
Satamassa katsomassa samaan suuntaan
Tai toisiimme

 

 

Sinä ja minä
Ja sinun siniset merisilmäsi
Minun kaipaava katseeni
Sinä ja minä
Vääntämässä ja taistelemassa uhmaikäisen kanssa
Kiristyvät hermot kuin helleilman raskaus ennen ukkosta
Sinä ja minä
Yrittämässä ymmärtää toisiamme
Oppimassa meitä ja maailmaa
Sinä ja minä
Hellepäivän iltana nojailemassa parvekkeen kaiteeseen
Hiljaisuus ja hetken lepo
Sinä ja minä
Uupuneina, mutta kiitollisin mielin
Keittiössä unohdettu kaaos

 

Sinä ja minä
Tekemässä hulluja päätöksiä
Ja nauramassa niille

 

 

Sinä ja minä
Ihanan tavallisena viikonloppuaamuna
Lapsen aurinkosilmät ja omenaposket
Sinä ja minä
Välillä ihan kahdestaan
Kohdatuksi tulemisen kauneus
Sinä ja minä
Ja arkisen juhlava kestorakkaus
Tiistaipäivän glamour-kukkakimppu keittiönpöydällä
Tästä en luovu.

Sydämeni kokoinen

Sinä olet sydämeni kokoinen,
minulle se tärkeä ihminen,
jonka kanssa palasia maailman
yhteen parsittiin

Meillä oli valmiina vastaukset,
miten tätä kaaosta hallitaan
Nyt sinä olet osa minua ja minun
väsynyttä maailmaa

Sinä olet sydämeni kokoinen
Minä olen hauras kuin perhonen
Pidä minun varttani suojassa
tuulilta maailman

Sinä olet aamulla aikaisin
vieressäni hengität huurteeseen
sama jota ennenkin rakastin
Nyt vain enemmän

Luulimme kai pystyvämme paljoon
Vähänkin on riitettävä,
tänään huomataan
Keulassa kai toiset tuulta halkoo
Kämmeneesi kädenjälkeni mun maalataan

 

Jos joku täyttää koko sydämen (romanttiselle rakkaudelle varatun osan siitä), eikös se silloin ole sydämen kokoinen?
Ylläoleva runo on oikeastaan osa yhden tekemäni laulun sanoja, peräisin niiltä väsyneemmiltä vuosilta. Mutta voisihan sen allekirjoittaa vieläkin.
Joskus (tai monesti) varmaan kukin tulee tilanteeseen, jossa periaatteet kaatuvat rytisten, ihanteet eivät toteudu, korkealentoiset suunnitelmat menevät myttyyn ja heitetään säälimättä roskakoriin. Rakkaudessa ja perhe-elämässä näin käy mitä luultavammin usein. Mutta on suloista kaataa niitä periaatteita yhdessä, todistaa epäonnistumisia käsi kädessä, hilata toista ja tulla hilatuksi pettymysten suosta, ponnistella liejuiselta pohjalta toisen kanssa. Mikään ei voi olla tosi tosi paha, jos ei ole siinä yksin.

Happy Valentine´s!

Muista, että olet kaunis

 

Kuva: Kimmo Korpela

Olet kaunis silloin kun itket
kun piirrät huulesi huurteiseen ikkunaan
kun tanssit aamuisin parvekkeella
kun huudat kuulle kaipuutasi
kun käperryt kirkon viimeiseen penkkiin
kun istut yöllä ikkunalla
kun juokset saunasta sateeseen
kun nuokut auton takapenkillä
kun osaat nauraa itsellesi

     kun olet juuri sinä

kun soitat pianolla iloisen etydin
              kun kierrät kätesi jonkun kaulaan
            kun et jaksa enää yrittää
          kun olet yksin ja kylmä ja avuton
        kun hengität tuulta laivan kannella
kun luulet ettet ole mitään

kun avaat joulukalenterin ensimmäisen luukun  
kun olet tehnyt maailman noloimman asian
kun mistään ei tule mitään ja kun valloitat koko maailman

kun olet nuori ja raikas
kun olet vanha ja ryppyinen
kun olet synnyttänyt kuusi lasta
kun olet sairas ja toisten autettava
kun olet missä vain

Muista, että olet kaunis

(Löysin tämän runontapaisen vanhojen papereiden joukosta, se on noin kymmenen vuoden takaa, paitsi pari kohtaa vaihdoin.)

“Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä.”
(Ps. 139:14)

Rakastan tuota Kimmon ottamaa kaislakuvaa. Kunpa se voisi olla useammin myös mielenmaisemani.