Maijan tarina – lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö yksilön ja yhteisön traumana

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

“Ajattele, miten helppo osa sinulla on, sinä olet vain uhri.”

Maijan surullinen hyväksikäyttötarina nousi lehtiotsikoihin ja aiheutti pienen humahduksen puheenaiheena ilmestyessään vuonna 2012. Muistan lukeneeni ilmiöstä ja sen jälkimainingeista, mutta varsinaista kirjaa en ollut koskaan aiemmin pidellyt käsissäni. Lainasin sen hiljattain luettavaksi ja sattumalta samaan hetkeen osui seksuaalista hyväksikäyttöä, ahdistelua ja raiskaamista näkyväksi tekevä ja vastustava #metoo-somekampanja.

Maijan tarina on ihan totta, mutta uhrin nimi on muutettu eikä paikkakuntaakaan voida tunnistaa. Se kertoo lapsen kokemasta törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä vanhoillislestadiolaisessa suvussa sekä ennen kaikkea asian selvittelystä ja seurauksista pitkälle Maijan aikuisuuteen asti. Teoksen ovat toimittaneet Johanna Hurtig ja Mari Leppänen, ja Maijan kertomuksen jälkeen lopussa on myös asiantuntijoiden puheenvuoroja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ruokailun alkaessa olin kiertänyt pöytää juuri siltä puolelta missä hän istui, vaikka olisin voinut kiertää toiseltakin puolelta: “Kyllähän siinä miehen lihanhimot herää.”

Hyväksikäyttötapaukset eivät tietenkään ole mikään vanhoillislestadiolaisten yksinoikeus, vaikka valitettavasti kyseinen uskonnollinen yhteisö on noussut monta kertaa lehtiotsikoihin hirvittävien tapausten myötä. Hyväksikäyttöä tapahtuu muuallakin ja toki suurin osa vanhoillislestadiolaisista perheistä on tavallisia ja turvallisia kasvuympäristöjä lapselle. Kuitenkin Maijan tarinaan tuo annoksen viiltävyyttä juuri tuo hengellisen yhteisön konteksti, jossa sama ihminen ensin lapsena, sitten nuorena ja lopulta aikuisenakin joutuu räikeän kaltoinkohdelluksi. Kristillisen yhteisön taustaoletus kun on ylläpitää korkeaa moraalia ja ennen kaikkea asettua puolustamaan pieniä ja heikkoja, taistella hyvän ja oikeudenmukaisen puolesta.

Maijan altistuminen hyväksikäytölle alkaa jo tunneköyhästä varhaislapsuudesta, jossa ei päässyt syliin eikä ketään oikein kiinnostanut, vaikka ulkoiset puitteet olivat kunnossa. Lisäksi Maijasta oli jo odoteltu poikaa siskoskatraan hännänhuipuksi. Maijalla ei ollut turvallista keskusteluyhteyttä vanhempiinsa, joten jos hän uskalsi vihjailla jotakin pikkukoululaisena alkaneesta hyväksikäytöstä, häntä ei uskottu. Hyväksikäyttäjät olivat lähipiiristä: Maijan isosiskojen poikaystävät, myöhemmin aviomiehet kavereineen. Jos siskot jotakin arvasivat, olivat he vain kateellisia Maijalle puutuumisen sijaan.

Ne täysikasvuiset ihmiset, jotka eivät osoittaneet mitään myötätuntoa pientä tyttöä kohtaan raiskatessaan tätä, olivat kuitenkin olevinaan uskovaisia, kävivät seuroissa ja olivat “parempia” lestadiolaisia kuin Maija, joka leimattiin pian huonoksi ja oudoksi tytöksi. Valheelliset huhut kiersivät. Kukaan ei huomannut Maijan ihossa tupakan polttamia jälkiä tai saksilla leikattuja paloja, jotka oli itse tehtävä, että turta iho tuntisi edes jotain. Hyväksikäyttö jatkui vuosia ja tapahtui aina täysin yllättäen, milloin kotona muiden ruokaillessa, milloin isommissa seuroissa pakotettuna jonkun telttaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Minulle puheenjohtaja sanoi, että saisin nyt korjata tekojani ja pyytää anteeksi sitä, kun olin ollut niin anteeksiantamaton: “Silloin kun annetaan anteeksi, niin ne asiat unohdetaan niin kuin niitä ei koskaan olisi ollutkaan.”

Maija kuitenkin löysi hyvän, kunnollisen aviomiehen, mutta lapsuudessa koettujen traumojen seuraukset olivat kauaskantoisia. Maija säikähti pienintäkin kosketusta ja koko alavartalo oli ikään kuin lukossa. Synnytyksetkin olivat hyvin vaikeita eivätkä meinanneet millään käynnistyä. Eräänä iltana hyväksikäyttötapahtumat tulvahtivat Maijan mieleen ja hän ymmärsi, mistä kaikki vaikeudet johtuivat. Siitä alkoikin vuosikymmenten prosessi, jossa tapauksia käytiin läpi niin perheen kuin koko seurakunnan voimin – yleensä Maijan saaden vain lisää mielipahaa.

Tuntuu hyvin väärältä, että vanhoillislestadiolainen käsitys armosta tarkoittaa, että asioista ei saa puhua eikä vaatia pahantekijöitä tilille. Maijan hyväksikäyttäjät pyysivät pakon edessä pinnallisesti anteeksi ilman, että varsinaisia tapahtumia käytiin edes läpi, raiskauksia ei edes myönnetty ja muu ahdistelu pistettiin “poikamaisen heikkouden” piikkiin. Tilanteen vakavuutta ei haluttu nähdä.

Maija halusi taistella selvittääkseen kaiken kunnolla, koska kärsi tapahtuneesta päivittäin. Maija kuitenkin leimattiin niin suvussa kuin seurakunnassa huonoksi syntiseksi, koska halusi aina uudestaan yrittää puhua tuosta häpeällisestä asiasta, jota ei ollut koskaan todella selvitetty. Maijan oikeus nostaa rikossyyte oli tuolloin jo vanhentunut, ja hänen vanhempansa, jotka sen olisivat voineet vielä tehdä, kieltäytyivät. Asia haluttiin pitää omassa piirissä, tehdä oleva olemattomaksi.

Onneksi muutamien julkitulleiden tapausten jälkeen myös vanhoillislestadiolainen yhteisö on sanonut tekevänsä korjausliikettä asioiden käsittelytapojen suhteen. Toivottavasti lupaus ei jää pelkäksi sananhelinäksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Helena oli tyrmistynyt peloistani ja sanoi, ettei uskovaisen tule miettiä sellaisia. Helena sanoi, että jos niin on tarkoitettu, että kuolen, niin se on silloin parempi niin. 

Maija oli kuoleman kielissä vaikeiden synnytystenkin takia, koska leimaamisen pelossa ei uskaltanut edes terveytensä ja lääkärin määräyksen perusteella teettää sterilisaatiota. Maija joutui useisiin vaarallisiin leikkauksiin, joiden alkusyyt piilivät hyväksikäyttötraumoissa. Maija selviytyi miehensä tuen, oman uskonsa ja terapian avulla, mutta kaikki syylliset eivät koskaan joutuneet kunnolla katumaan tekemisiään. Oman taustansa vuoksi Maija halusi kouluttautua ammattiin, jossa voi auttaa muita kaltoinkohdeltuja.

Maija kritisoi aiheellisesti sitä, että ainakaan teoksen ilmestymisajankohtana ei ollut edes mahdollista myöntää tuomiota lapsen raiskaamisesta. Rikosoikeudelliset termit, lapsen hyväksikäyttö ja lapsen törkeä hyväksikäyttö, ovat usein harhaanjohtavia ja niiden tuomiot ovat aina pienempiä kuin (aikuisen) raiskaustuomiot. Olisi vähintäänkin kohtuullista, jos lapsen raiskaamisesta puhuttaisiin sen oikealla nimellä ja tuomio olisi vähintäänkin yhtäläinen aikuisen raiskaustuomion kanssa. Vaikka aikuisenkin raiskaus on todella väärin, aikuinen kuitenkin ymmärtää edes hieman paremmin, mistä on kyse, kun lapselle kivulias tapahtuma voi olla täysin mahdoton käsittää.

Jos Maija satut lukemaan tämän, toivon sinulle kaikkea hyvää! Olen ymmälläni, kuinka olet jaksanut kestää sen kaiken, josta tarinassasi kerrot. Olet hyvin rohkea nainen, koska olet uskaltanut ottaa asian esille. On upeaa, että olet jaksanut taistella alistumisen sijaan! Näistä on tärkeää puhua ja näitä pitää nostaa esille, jotta niitä jatkossa tapahtuisi vähemmän. Vaikka sinulle on tehty paljon pahaa, olet osannut kääntää siitä hyviä puolia esiin muiden auttamiseksi. “Ja sä oot kaunis, vaikket enää tunne niin, ne vaikka veivät sulta uskon ihmisiin.” (Juha Tapio)

 

Johanna Hurtig & Mari Leppänen (toim.): Maijan tarina – Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö yksilön ja yhteisön traumana 
Kirjapaja, 2012. 168 s.

 

Ihmiskaupan kasvot

Jotta paha voittaisi, riittää että hyvät ihmiset eivät tee mitään.
                            
                                                     Edmund Burke 

27 miljoonaa uhria. Joka 30. sekunti nykyajan orjuus – ihmiskauppa – saa yhden uuden uhrin. Ihmiskauppa on nopeiten kasvava järjestäyneen rikollisuuden muoto ja sen voi jakaa työ- ja seksiperäiseen ihmiskauppaan, joista keskityn jälkimmäiseen.
          Seksiperäinen ihmiskauppa on erittäin kannattavaa: aseet ja huumeet voi myydä vain kerran mutta naisen voi myydä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Niin kauan, että se tekee itsarin tai kuolee aineisiin. Paritetun naisen eliniänodote kun on myymishetkestä eteenpäin mitättömät seitsemän vuotta. Vain 1-2 % ihmiskaupan uhreista pääsee takaisin vapauteen.
Yhteiskunta, jossa miehet voivat ostaa naisen ja käyttää naista seksuaalisen halunsa tyydyttämiseen, on ydintään myöten epätasa-arvoinen.  
                                              
                                                Pia Rendic
Pia Rendicin kirja Ihmiskaupan kasvot (2015) ravisteli minua heti ilmestyttyään ja sen jälkeen olen ahminut kaiken mahdollisen ihmiskauppaan liittyvän uutisoinnin ja materiaalin, jota on tullut vastaan. Rendic työskenteli vuosia Kyproksella auttaen kaupattuja naisia, joten hänellä on tutkimus- ja tilastotiedon lisäksi arvokasta omakohtaista kokemusta ihmiskaupan pimeästä todellisuudesta. Kypros on aikamoinen paratiisi lomailijoiden lisäksi myös ihmiskauppiaille, ja tuohon pieneen saarivaltioon liittyen julkaisen pian postauksen, jossa haastattelen uhrien parissa työskentelevää psykologia.
Rendicin kirja on suoraa tykitystä kovasta aiheesta eikä mitään hempeilyä. Puhetta ihmiskaupasta ei voi eikä saa kääriä pumpuliin, jos muutosta halutaan saada aikaan. Suosittelen kirjaa todella lämpimästi, se on erittäin hyvä kattaus ihmiskaupan tilanteesta ja dynamiikasta. Kirja avaa myös, millainen on tyypillinen uhri ja millä valheilla hänet saadaan napattua, puheenvuoron saavat myös asiakkaat ja parittajat. Korruptiosta ja viranomaisten toiminnasta lukiessa leiskahtaa sisimmässä väistämättä oikeudenmukaisuuden jano. Miten ihmiskauppiaitten lonkerot ulottuvatkin moneen tahoon niin, että valitettavan usein oikeuden silmissä “huora on syyllinen”. Jos ette saa kirjaa heti käsiinne, niin Pia Rendicin perustaman järjestön ylläpitämä Vapauta Uhri -sivusto sisältää myös paljon hyödyllistä tietoa ihmiskaupasta, prostituutiosta ja pornosta ja tämän kolmikon kiinteästä yhteydestä toisiinsa.
Prostituutio ja ihmiskauppa liittyvät tiiviisti yhteen, vaikka sitä ei aina tunnusteta. Mitä enemmän olen lukennut ja kuullut ihmiskaupasta, nähnyt tilastoja, jutellut aiheeseen perehtyneiden kanssa ja kuullut kaupattujen naisten tarinoita, sitä hullummalta tuntuu, kuinka joku oikeasti saattaa pitää prostituution laillisuutta naisten oikeutena!
Ihmiskaupan ongelma on kysynnän ja tarjonnan laki. Maailmassa ei ole yhtään maata, joka ei olisi sotkeutunut ihmiskauppaan lähtö-, kauttakulku- tai kohdemaana. Prostituution laillisuus kasvattaa kysyntää, mikä lisää myös vastentahtoisesti prostituutioon ajautuneiden naisten ahdinkoa (sekä toisella puolen myös mahdollisten puolisoiden). Ne tapaukset, joissa joku suomalainen opiskelija hehkuttaa nimettömänä Hesarin yleisönosastossa, kuinka mielummin myy seksiä kuin tekee muita hanttihommia, ovat niin pieni pisara valtameressä, ettei sen takia kannata ylläpitää valtion luvalla tuollaista epätasa-arvoista ja rikollisuutta ruokkivaa lakia. Naisen ruumiin voi tosiaan Suomessakin ostaa rahalla! Myisitkö tyttäresi? Erittäin harva ns. vapaa-ehtoinenkaan prostituoitu haluaisi oikeasti myydä itseään, jos vain olisi jokin muu vaihtoehto. Rendicin kirjassa murretaan perustellen ja järjestelmällisesti yleisimmät myytit prostituutiosta, ihmiskaupasta ja vapaaehtoisuudesta.
Toisin kuin usein ajatellaan, tilastojen valossa tavallisin seksin ostaja ei ole mikään hämäräperäinen tyyppi vaan ihan “kunnon kansalainen”. Suurin osa seksiä ostavista miehistä ympäri maailmaa on profiililtaan tavallisia, nuorehkoja ihmisiä, joita näemme työpaikoilla, kassajonoissa, lasten vanhempainilloissa, naapurustossa ja sukujuhlissa. Opettajat, papit, poliisit, liikemiehet… Sinkut, aviomiehet, perheenisät… Kunhan on hieman ylimääräistä rahaa. “Kunnollinen” mies kokee seksin ostamisen hyväksytymmäksi itselleen, kun se on laillista. Sen sijaan sama ostaja harvoin tietää tai välittää ottaa selvää, onko nainen parituksen uhri.
On fiksujen miesten aliarvoimista ajatella, että he eivät “voi mitään haluilleen tai himoilleen”. Kulttuurimme on yliseksualisoitunut. Jos miesten kahlitsemattomat halut laitetaan etusijalle, poljetaan samalla naisten oikeuksia. Ketä yllättää, että ylivoimaisesti suurin osa seksiperäisen ihmiskaupan uhreista on naisia? Niinpä, ei ketään. Lopulta täällä maailmassa nimittäin toteutuu vieläkin vain vahvemman oikeus, vaikka kuinka puhutaan korulauseita naisten arvostamisesta. Jos miehiä pidetään yhteiskunnassa seksuaalisten halujensa vankeina, mikään ei koskaan muutu. Eivät he ole lapsia, eläimiä tai toivottomia typeryksiä, jotka eivät voisi vaikuttaa toimintaansa. On tärkeää muistaa, että ihmiskauppiaat eivät hyödy yhdestäkään uhrista, ellei ole asiakkaita.

Kuinka mies voi ikinä kunnioittaa, arvostaa ja rakastaa äitiään, isoäitiään, sisartaan, tyttöystäväänsä, vaimoaan, tytärtään, jos kohtelee joitakin naisia kuin rättejä? Se nainen saattaisi olla joku rakkaistasi, jos elämä olisi jakanut erilaiset kortit. Jokaisen naisen keho ja sielu ovat korvaamattoman arvokkaat, eikä kenelläkään ole oikeus kuorruttaa niitä mustelmilla ja ruhjeilla. Mitä ihmiseltä puuttuu, että hän haluaa mennä tuntemattoman naisen luokse ja rahan varjolla satuttaa tätä henkisesti ja fyysisesti? Onneksi on paljon myös niitä miehiä, jotka eivät halua ja vielä vastustavat koko ajatusta naisesta kauppatavarana. Ne ovat niitä tosimiehiä, joihin tavalliset tosinaiset haluavat rakastua.

Ei taida olla vain sketsihahmojen keksintöä, että thaihieromoissakin tapahtuu kaikenlaista. Yhtenäkin myöhäisenä, pimeänä iltana juttelin kaverin kanssa sattumalta suljettua thaihieromoa vastapäätä, kun keski-ikäinen suomalainen mies asteli aran näköisenä vilkuillen alas vedettyjen verhojen takaa ulos – ja veti sepaluksen kiinni vasta pihalla.
Seksipalveluja käyttävät miehet eivät halua nähdä todellisuutta kasvoista kasvoihin. Ostettu nainen viettelee, ostettu nainen nauttii, mitä pahaa siinä on? Bordellin esitteestä voi valita naisen mieltymystensä mukaan kuin hampurilaisen: tumma, vaalea, aasialainen, eurooppalainen, pitkä, lyhyt, nuori vai vielä nuorempi, kätevää… Ilotalojen ja hämärien asuntojen myynnissä olevat naiset EIVÄT tosin nauti siitä, että heitä raiskataan ja hakataan kymmeniäkin kertoja päivässä. Ystävällinenkin raiskaaja on raiskaaja. Siinä työssä palaa nopeasti loppuun ja päihteet ovat nopea pakokeino mahdottomasta tilanteesta. Prostituoidun viehättävä, seksikäs pukeutuminen tai provosoiva käytös eivät valitettavasti kerro mitään naisen omasta tahdosta. Miesparat uskovat, mitä haluavat. Parittaja kyllä hakkaa naisen, jos asiakas valittaa, eikä ilman ruokaakaan ole kiva jäädä. Ihmiskaupassa toteutetulla pahuudella ei ole rajoja. Prostituoidun ostaminen on käytännössä vain maksullista raiskaamista, jolle annetaan yleinen hyväksyntä.
Tässä muutamia kommentteja seksipalveluja ostavilta miehiltä (Rendicin kirjasta):
“Sama kuin tilaisi oluen.”
“Paras kokemukseni prostituoidun kanssa oli, kun hän alistui täysin.”
“Ostan seksiä voidakseni lyödä naista”
“Prostituutio on matka täyttymättömiin seksuaalisiin fantasioihin. Raiskaaminen olisi vähemmän turvallista.”
“Se on ikään kuin tyttöystävän tai vaimon vuokraamista. Saa valita ikään kuin katalogista.”
Ja parittajilta:
“He pitävät siitä, että tulevat hakatuiksi tai että heitä osoitetaan aseella. He ovat hyväksyneet sen, että heitä pakotetaan ja että heiltä vaaditaan tiettyjä asioita. He hyväksyvät sen, koska parittaja on isähahmo.”
“Täydellinen nainen prostituutioon on nainen, jolla on taloudellisia vaikeuksia ja kokemusta aiemmasta hyväksikäytöstä.”
Ja paritetuilta naisilta:
“Pahinta ei loppujen lopuksi ollut se, että minut raiskattiin joka yö, siitä tuli rutiinia. Pahinta oli se, että he heittivät ruokani lattialle, kuin koiralle.”
“Lopulta asiakkaille ei ole väliä edes sillä, mitä tyttö osaa tehdä vartalonsa avulla. Tärkeintä on, että tuo vartalo ei ole ollut markkinoilla kauan. Bordelleissa asioivien yleisin kysymys on: “Kuinka vanha on nuorin tyttönne?””
“Elämä prostituoituna on helvettiä. Prostituutio tuhoaa naisen psyykkisesti ja fyysisesti. Omalla kohdallani voin todeta sen olleen armottoman traumatisoivaa kaikin mahdollisin tavoin.”
 –

Porno ja ihmiskauppa

Hiljattain valtakunnan medioissa oli yllättävä, mutta positiivinen esiintulo entiseltä pornoriippuvaiselta koomikolta, joka on mennyt pornolakkoon (mm. Nyt-lehdessä). Hieno juttu, että uskalsi tulla omilla kasvoillaan julkisuuteen aiheesta, joka varmasti puhuttelee monia. Porno ei ole mikään yhdentekevä juttu tai jokaisen oma asian, joka ei muille kuulu. Tässä toisen ex-pornoriippuvaisen ajatuksia:
“Ajattelin, että en tee kenellekään pahaa katsomalla pornoa. (—) Naiset näyttivät nauttivan siitä, mitä miehet heille tekivät. Ajattelin, että he ovat yksinkertaisesti himokkaita lutkia. Nykyään tiedän, että pornon kulutus aiheuttaa suunnatonta kärsimystä naisille ja lapsille. Tiedän myös, että monet eivät tee sitä omasta vapaasta tahdostaan, vaan heidät on pakotettu siihen. Pornoteollisuus on jättiläismäinen valhe, joka melkein tuhosi minut ja ihmissuhteeni.”
Sen lisäksi, että porno on katsojalle itselleen haitallista (lue lisää Rendicin kirjasta tai Vapauta uhri -sivuston Porno-osiosta), se kytkeytyy myös erittäin vahvasti ihmiskauppaan. Pornoelokuvan naiset on usein pakotettu siihen, mitä he ruudulla tekevät. Jokainen kotitietokoneelta tullut klikkaus lisää kysyntää, joka lisää tarjontaa eli ylläpitää ihmiskaupan rautaisia rattaita.

Pornovideot ovat naisten kannalta erityisen ikävä ihmiskaupan muoto, sillä vaikka nainen joskus vapautuisi, samat videot pyörivät netissä tai ihmisten koneilla vielä vuosia ja vuosia. Porno aiheuttaa aivoille kemiallisesti samankaltaisen mielihyväreaktion kuin vahvat huumeet: on vähitellen saatava kovempaa ja kovempaa kamaa, ja se mistä aloitti, tuntuu pian liian kevyeltä. Moni, joka aloittaa pornon katsomisen “viattomana” harrastuksena, ajautuu hard core- tai lapsipornon pariin.


Tutkimusten mukaan myös alttius raiskata joku, hyväksikäyttää lasta tai mennä oikean prostituoidun luokse on selvästi suurempi pornon katsojilla kuin niillä, jotka eivät katso. Pornokulttuurin kääntöpuolena on myös nais- ja mieskuvan sekä tavallisen, välittävän parisuhteen raju vääristyminen: 15-vuotiaat tytöt saattavat avautua nuorisotyöntekijälle, kuinka heidän poikaystävänsä vaativat heitä olemaan samalla lailla kuin pornossa eivätkä he halua. Sama ilmiö näkyy prostituutiossa: miehet, jotka ovat nähneet ruudulta “kaiken” haluavat kokea saman itse prostituoidun kanssa. Väkivalta kuuluu usein asiaan. Heillä on “oikeus” vaatia naiselta mitä vaan, koska hehän maksavat siitä (parittajalle).


Yllättävän moni katsoo pornoa myös parisuhteessa. Toinen toistaan rajumpien aistiärsykkeiden jälkeen oma, viehättävä puoliso voi vaikuttaa tylsältä ja kaikki tavallinen liian laimealta. Keskustelupalstat pullistelevat loukattuja vaimoja, jotka tuskailevat, että heidän miehensä katsoo jatkuvasti pornoa ja he kokevat sen epäkunnioittavana eivätkä tiedä mitä tehdä. Pornossa ei ole mitään aitoa, mitään rakastettavaa. Se on irvikuva valloilleen päästetystä himosta, jota tehdään rahanahneudesta, koska se tuottaa niin hyvin. Pornon katselu on valitettavan yleistä (ja hyväksyttyä) niin miesten kuin naistenkin keskuudessa. Jos haluaisit päästä eroon pornoriippuvuudesta etkä uskalla puhua siitä kenellekään, ainakin tältä sivustolta voit löytää vertaistukea ja vinkkejä: http://www.koukussapornoon.com.

Pelkuri kysyy: Onko se turvallista?
Laskelmoiva kysyy: Onko se kannattavaa?
Turhamainen kysyy: Onko se suosittua?
Mutta omatunto kysyy: Onko se oikein?
Ja tulee aika, jolloin on otettava askel, joka ei ole turvallinen eikä 
kannattava eikä suosittu, mutta se on otettava, koska se on oikein.

                                       Martin Luther King 

 


Kaikki lainaukset ovat Pia Rendicin Ihmiskaupan kasvot -kirjasta.
Huone-, lintu- ja hämähäkkikuvat Kimmon ottamia.

Jutussa hyödynnetyt lähteet:

Pia Rendic: Ihmiskaupan kasvot, Uusi Tie 2015
Vapauta Uhri -sivusto 
A21 -sivusto
Aiheeseen liittyviä Ylen ja Helsingin sanomien artikkeleita
Aiheeseen liittyvät luennot sekä keskustelut ihmiskaupan uhrien parissa työskentelevien kanssa (vapaaehtoisia sekä ammattilaisia)

Vapauta Uhri ry:n lisäksi Suomessa ihmiskaupan vastaista vapaaehtoistoimintaa tekee V.A.L.O. Heihin voit ottaa yhteyttä, jos haluaisit olla mukana muuttamassa Suomea ja auttamassa ihmiskaupan orjuuttamia.

 

Ja ei, en omista kukkahattua, vaikka jotkut miehet haluavat halventaa kaltaisiamme sillä nimityksellä, jotta voisivat paremmin oikeuttaa omat pyrkimyksensä. Se ei kuitenkaan saa meitä vaikenemaan. Amerikan mustien orjuuskin oli yleisesti hyväksyttyä ennen kuin se lakkautettiin. Soraääniä kummeksuttiin. Ja nykyään maailmassa on enemmän orjia kuin Afrikasta kuunaan vietiin Amerikkaan 400 vuoden orjakaupan aikana.